Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuon ajatukset mediasta tuskin ovat kovin lämpimiä näinä päivinä. Hän maksaa virheestään kovaa hintaa ja kärsii nahoissaan, kun julkisuuden valokeila kärventää häntä.
Olli-Pekka Kallasvuon sakot nousivat uudelleen julkisuuteen Nokian tulosjulkistuksen yhteydessä torstaina, kuten Kaleva ja monet muut välineet raportoivat huolellisesti. Pääjohtaja Jorma Ollila otti asian puheeksi ja selvitti jupakkaa lähes kirkollisin ilmaisuin. Kallasvuo ei ollut paikalla, mutta Ollila kertoi hänen saaneen virheensä anteeksi yhtiöltä.
Ollilan kommentit Kallasvuosta olivat paljon kiinnostavampi, joskaan ei tärkeämpi uutinen kuin yhtiön tulos. Nokia kertoo menestyksestään neljästi vuodessa, ja tulos on yleensä hyvä. Se taas, että Ollila joutui selittelemään seuraajansa vanhoja tekemisiä, on hyvin harvinaista herkkua. Nokiasta ei ole totuttu kuulemaan moraalin löysyydestä kertovia uutisia.
Kallasvuo tavoitteli 650 euron hyötyä, mutta joutuu nyt maksamaan lievästä veropetoksestaan kovaa hintaa. 30 000 euron sakko tullin ohi tuoduista 11 000 euron tuomisista kuulostaa mielettömältä, mutta siitä selviää rahalla, jota Kallasvuolla kyllä riittää. Sakon määrä on mitoitettu hänen tulojensa mukaan.
Mutta miten korvata vahinko, joka syntyi, kun Helsingin Sanomat oli paljastanut viime lauantaina, mitä syyskuussa 2004 oli tapahtunut Sveitsissä ja Suomessa? Ei mitenkään -- eikä ainakaan rahalla. Tehtyä ei voi ostaa tekemättömäksi.
Talouselämän "raamattu" Financial Times julkaisi saman uutisen Kallasvuon sakoista näyttävästi etusivullaan maanantaina. HS oli paljon häveliäämpi. Myös monet muut ulkomaiset välineet ja kansainvälinen uutistoimisto levittivät tietoa eteenpäin. Julkisuusvahinko paisui globaaliksi. Miten korvata se?
Ei mitenkään. Vain aika ja armollinen unohdus tehoavat julkisuuden valokeilan korvennukseen, mutta silloinkaan tieto tapahtuneesta ei pyyhkiydy pois. Se jää media-arkistoihin ja on kaivettavissa aina uudelleen ja uudelleen esiin. Tieto kelluu ikuisesti myös netin kyberavaruudessa.
Kallasvuon sakkoja koskeva uutinen kuohuttaa tunteita, mutta ei vain tekona, vaan myös siksi, mitä se kertoo median toimintamekanismeista ja julkisuuden voimasta. Teko oli tehty jo syyskuussa 2004, mutta se putkahti julkisuuteen vasta tammikuussa 2006. Siinä on tarinan opetus: isokenkäisten kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tekee. Uutisarvon kannalta teko ei vanhene, jos vain asianomainen henkilö on tarpeeksi kiinnostava asemansa takia.
Kallasvuo ja Nokian johto, jolle hän raportoi tapahtuneesta heti tuoreeltaan, olettivat ilmeisesti käyvän toisin, kun tieto sakoista päätettiin pitää yhtiön sisäisenä asiana. Oletus oli väärä. Tiedon uutisarvo vain kasvoi, kun Kallasvuosta ehti tulla sen piilottelun aikana Nokian toimitusjohtaja. Ilmeisesti joku näki aiheelliseksi vuotaa tiedon sakoista julkisuuteen juuri Kallasvuon nykyisen aseman vuoksi.
Moni tuskin olisi lotkauttanut korvaansakaan, jos tieto sakoista olisi julkistettu tuoreeltaan. Kallasvuon arvo julkisuuspörssissä oli silloin paljon pienempi kuin nyt. On myös vaikea nähdä, että lievä veropetos olisi voinut estää hänen nousunsa Ollilan seuraajaksi.
Kaikki uutisarvoinen putkahtaa ennen pitkää julkisuuteen. Niin kävi myös Kauko Juhantalolle ja hänen kuuluisalle koplaukselleen, josta hänet tuomittiin valtakunnanoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja jonka takia hänet erotettiin eduskunnasta. Koplaus oli pelkkä ehdotus, muutama ohimenevä sana keskustelussa 1991. Mutta se riitti, kun se tuotiin julkisuuteen 1992 kirjan muodossa.
Lievä veropetos on maailmassa joka päivä tehtävien rikosten joukossa lilliputtimainen tapahtuma. Se ylitti uutiskynnyksen Kallasvuon nimen takia ja siksi, että Nokian johtajilta on lupa odottaa moraalisesti ja eettisesti korkeatasoista toimintaa. Niin yhtiö on kertonut julkisuuteen. Lakien noudattaminen on moraalin minimitaso. Kolmas tapahtuman uutisarvoa lisäävä tekijä oli se, että Nokia vaikeni aktiivisesti Kallasvuon sakoista. Oletettiinko siellä, ettei asia tule koskaan julki? Jos oletettiin, niin Nokian johdossa syyllistyttiin joko arviointivirheeseen tai otettiin tietoinen julkisuusriski nähdyin seurauksin.
Maailma on muuttunut tuuliseksi paikaksi median valtavan voiman takia myös yritysten sikariportaissa -- eikä vain poliitikkojen ja valtiollisen eliitin keskuudessa. Pienikin harha-askel voi tuhota komean uran vastuullisilla paikoilla, jos se joutuu julkisuuden myllyyn. Tästä on saatu monia esimerkkejä niin Suomesta kuin muualta maailmasta. Jotkut ovat menettäneet asemansa negatiivisen julkisuuden takia, vaikka jälkeenpäin syytteet ovat kaatuneet oikeudessa.
Media hellii mielellään voittajia, ja Nokia on saanut osansa suitsutuksesta Suomessa ja ulkomailla. Positiivinen julkisuus on osaltaan siivittänyt Nokian nousua ja vahvistanut sen brändiä. Mutta julkisuuden valokeila voi myös korventaa ikävästi, ja Kallasvuo tuntee nyt sen nahoissaan kaukomaita myöten.
Median voima hirvittää usein myös portinvartijoita itseään, mutta he näkevät asian ytimen kirkkaasti. Tyhjästä ei voi nyhjäistä. Uutiset syntyvät vain teoista. Tekijöiden kannattaa miettiä aina vähintään kahdesti myös sitä, miltä teko näyttää otsikoissa. Paras suoja julkisuuden voimaa vastaan on pitää pöytänsä puhtaana isoissa ja pienissä asioissa.