Lopultakin ovat pelon ajat ohitse suomalaisissa kodeissa. Enää ei tarvitse säpsähtää joka kerran ovikellon soidessa eikä yrittää peitellä televisiota pakastearkkuun ja vällyjen alle, sillä nyt ei oven takana ole televisiolupatarkastaja. Sellainen virka loppuu kokonaan, koska ei ole enää tarkastettavaa, siis televisiolupaa. Sen tilalle tulee joka savuun pakollinen mediamaksu, joka on maksettava riippumatta siitä, onko pirtissä televisiota vai ei.
Tämä on erinomainen uudistus. Eihän Ylen palveluita käytetä siksi, että sieltä tulisi jotain kiinnostavaa, vaan siksi, että sieltä saattaa tulla jokin yleishyödyllinen kuulutus, vaikka että Lyymersalmen lossi Härpätvedellä on jälleen kerran poissa käytöstä, joten kiertäkää hyvät ihmiset Juupelinsalon kautta jos olette matkalla Törvenloukosta Supsanhuittiin. Tällaista kuulutusta sanotaan julkiseksi palveluksi ja se koskee yhtä lailla kaikkia ihmisiä, eikä vain niitä jotka ovat maksaneet televisiolupansa. Siksi on oikeus ja kohtuus, että siitä maksavat kaikki.
Kaiken huipuksi uusi mediamaksu on halvempi kuin aikaisempi televisiolupa. Lisäksi se peritään vain kerran ruokakuntaa kohden, joten esimerkiksi toisaalla asuvan opiskelijan ei tarvitse maksaa sitä erikseen, vaan hän saa nauttia mediapalveluista samaan hintaan kuin muukin perheensä. On helppo arvata, että tulevaisuuden Suomessa opiskelijoiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Esimerkiksi Oulussa asuvan perheen poika voi opiskella Helsingissä, tytär Tampereella, eno Kuusankoskella, orpana Seitenoikealla, kummi Ruovedellä, kaima Saimaalla ja niin edelleen. Ja kaikki maksavat vain yhden ainoan mediamaksun Oulussa.
On oikeastaan kummallista, ettei tällaista rahoitusmuotoa ole keksitty aikaisemmin ja muihin palveluihin. Esimerkiksi postipalvelut ovat tarjolla kaikelle kansalle, jos ne ylipäänsä sattuvat toimimaan, joten miksi ihmeessä joka ikisestä kirjeestä, kortista ja paketista pitää maksaa erikseen? Se on työlästä ja hankalaa. Paljon kätevämpää olisi, jos jokaiseen talouteen tulisi kerran kuussa 20 euron itellamaksu, jonka piikkiin saisi postitella niin paljon kuin ehtisi. Itellalle kerääntyisi rahaa varmaan paljon enemmän kuin nykyisin, ja sitä säästyisi lisää, kun ei tarvitsisi syynätä joka kirjeestä erikseen, että onko siinä tarpeeksi postimerkkejä. Näillä säästöillä voitaisiin kantaa postit perille saakka eikä jättää puoliväliin laatikoihin.
Jopa sellaista voidaan ajatella, että kaikilta suomalaisilta ruvetaan perimään erityinen alkomaksu, vaikkapa sen verran mitä maksaa keskimääräinen kulutus, joka taitaa olla runsaat kymmenen litraa sataprosenttiseksi alkoholiksi laskettuna vuodessa. Kieltämättä on tosi, että aivan kaikki eivät käytä alkoholia yhtä paljon, mutta jos kaikilta peritään tasamaksu, käyttökin varmaan tasaantuu. Eihän kannata jättää juomatta hinnan takia, koska hinta peritään kuitenkin. Kulutuksen laajetessa alkoholin haitat eivät enää keräänny yksille ja samoille juopoille, vaan ne jakautuvat demokraattisesti ja yhteisvastuullisesti koko kansakunnalle.