Käytännössä kukaan valtakunnan politiikkaa seuraava ei ole voinut paeta aihetta siitä, mitä julkinen johtaminen edellyttää. Kantoja aiheeseen ovat esittäneet monet rivikansanedustajista aina valtakunnan huipulle saakka.
Teema ylittää arkipäiväiset poliittiset nahistelut. Siitä on nimittäin muovautunut ikuisuusaihe.
Suomalaista julkishallintoa on pari vuosikymmentä uudistettu niin kutsutun uuden julkisjohtamisen periaatteilla.
Uusi julkisjohtaminen on oppi, jonka mukaan julkista johtamista tulee uudistaa yksityisen sektorin johtamisperiaatteiden mukaisesti. Keskiössä ovat tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden arvot.
Lisäksi oppi sisältää ideologisesti liberalistisia näkemyksiä liittyen hyvinvointivaltion kokoon ja palvelujen tuottamiseen.
Asia olisi yksinkertainen, jos uuden julkisjohtamisen oppi sisältäisi selvän periaatelistan, jota julkisessa hallinnossa ja päätöksenteossa voitaisiin aukottomasti soveltaa. Jokainen maa on käytännössä poiminut opista omat sovellusalueensa.
Kotimaassamme se on merkinnyt esimerkiksi tulosohjausta ja -johtamista.
Julkisen sektorin toimintaympäristö on luonteeltaan kovin erilainen kuin yksityisen sektorin vastaava.
On olemassa liuta aiheita, jotka ovat julkisen johtamisen arkipäivää, mutta jotka ohittavat yksityisen sektorin johtamisen usein kokonaan.
Tässä muutamia keskeisimpiä eroavaisuuksia.
Julkisen johtamisen ilmeisin ero on luonnollisesti sen julkisessa ja avoimessa luonteessa. Tätä kautta johtajan tilivelvollisuutta kyetään arvioimaan. Avoimuudella tarkoitetaan tasoa, millä kansalaiset pystyvät seuraamaan, valvomaan ja vaikuttamaan hallinnon toimintaan.
Vaikka asia vaikuttaa päivänselvältä, se tuntuu herättävän ihmetystä yritysmaailmasta tulleiden poliitikoiden keskuudessa.
Julkisjohtajalta on edellytettävä ei pelkästään vahvaa integriteettiä vaan myös valveutuneisuutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä.
Koko julkishallinnon idea on yleisen edun toteutumisessa. Jos julkisessa johtamisessa ei oteta huomioon oikeudenmukaisuuden ja yleisen edun kysymyksiä, sen arvolähtökohdat perustuvat helposti teknisiin lähtökohtiin.
Luottamus on johtamisen kannalta keskeisempi ilmiö julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Viime kädessä se kytkeytyy julkishallinnon legitimiteettiin eli uskottavuuteen.
Yksityisellä sektorilla luottamusta selitetään pitkälti organisaation sisäisistä käytännöistä käsin. Julkisella puolella luottamus avautuu ennen kaikkea suhteessa kansalaisiin ja heidän näkemyksiinsä siitä, toteuttaako valtio ensisijaista tehtäväänsä.
Mitä alustavia ohjeita julkisjohtajille voitaisiin antaa? Jo Platonin Valtiossa johtajille tarjotaan neljä kardinaalihyvettä, jotka pätevät edelleen. Ne ovat harkitsevuus, mielenlujuus, kohtuullisuus ja oikeamielisyys.
Nämä kardinaalihyveet muodostavat Platonin mukaan hyveellisen elämän ihannevaltiossa, johon suomalaisellakin yhteiskunnalla on hitusen matkaa.
Jari Autioniemi
tutkija, (julkisjohtaminen)
Vaasan yliopisto
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.