Liikenne- ja viestintäministeriö putkautti heinäkuun alussa ulos yllättävän tiedotteen. Ministeriö ja VR-Yhtymä olivat sopineet, että VR jatkaa kaukojunaliikenteessä yksinoikeudella vuoden 2024 loppuun asti. Päätös herätti hämmästystä, koska kiinnostuneita tulijoita henkilöliikenteeseen oli muitakin.
Yllättävä päätös on saanut kummallisen jatkon. Ilmeni, että ministeriön ja VR:n tekemä sopimus on salainen tulevan syyskuun alkuun saakka. Suomen perustuslain mukaan viranomaisasiakirjat ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole ”välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu”.
Ministeriössä asian vartijana keskikesällä istunut virkamies ilmoitti ensin, että salaamiselle on peruste, joka löytyy viranomaistoiminnan julkisuutta koskevasta laista. Syytä salaamiselle virkamies ei kertonut, vain lakipykälän, johon salauspäätös nojaa.
Tässä vaiheessa asiaa astui selventämään liikenneministeri Merja Kyllönen. Hänen mukaansa (HS 29.7.) ministeriössä haluttiin ”hyvän hallintomenettelyn tapaan”, että kaikki toimijat yhtiöistä valtionhallintoon saavat tutustua sopimukseen ennen kuin siitä tulee julkinen.
Hän ei viitannut julkisuuslakiin, eikä ihme, koska sieltä tuollaista perustetta salaamiselle on vaikea löytää.
Kun myös sopimusosapuoli VR ilmoitti toimitusjohtajansa suulla, että sopimuksen voi julkistaa vaikka heti, paine ministeriötä kohtaan kasvoi sietämättömäksi. Perjantaina iltapäivällä ministeriö toikin julkisuuteen osan sopimuksesta, mutta jätti toisen osan kertomatta – taas julkisuuslakiin vedoten.
Ministeriön mukaan salattujen osien kohdalla päätöksentekoprosessi on vielä kesken, joten niiden julkistamisesta voisi aiheutua taloudellista haittaa. Voi kuitenkin kysyä, miksi tieto sopimuksesta haluttiin julki juuri heinäkuun alun hiljaisina päivinä, jos siinä mainitut asiat ovat osin keskeneräisiä.
Onkin äärimmäisen kiinnostavaa nähdä, mitä sopimuskohdista syyskuun alussa paljastuu. Julki tulevia kohtia on syytä tarkasti peilata julkisuuslain velvoitteita vasten. Ihmetellä pitää sitäkin, että merkittävä liikennepoliittinen päätös voidaan ylipäätään tehdä niin salamyhkäisesti kuin se nyt tehtiin.
Jääräpäistä asiakirjojen salailua on koettu myös Suomen ja Kreikan vakuussopimuksen asiakirjojen kohdalla.
Valtiovarainministeriö ei ensin ottanut onkeensa edes korkeiden oikeusoppineiden kannoista. Salauspäätöksen kumoamiseen tarvittiin korkeinta hallinto-oikeutta.
Nykyinen julkisuuslaki on ollut voimassa jo 14 vuotta. Perusteettomissa salaamispäätöksiä on tuona aikana tullut muualtakin kuin valtionhallinnosta. Sama ilmiö on tullut vastaan kunnissakin, myös Pohjois-Pohjanmaalla.
On ymmärrettävää, että etenkään kuntien rivipäättäjien asiantuntemus julkisuuskysymyksissä ei aina edusta kansallista kärkeä. Johtavilla päättäjillä asiantuntemista pitää kuitenkin olla. Opettelussa voi lähteä liikkeelle lakipykäliin tutustumisen ohella siitä ajatuksesta, että julkishallinto on julkista.