Oulun käräjäoikeus antoi kuluneella viikolla kaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskenutta tuomiota.
Toisessa oli kyse miehestä, joka harrasti 17-vuotiaana seksiä 14-vuotiaan tytön kanssa. Toisessa vuonna 1985 syntynyt mies suuteli useita kertoja suulle niinikään 14-vuotiasta tyttöä.
Ensiksi mainittu sai puolen vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen nuorena henkilönä tehdystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jälkimmäinen tuomittiin 40 päiväksi vankeuteen, mikä muutettiin 40 tunniksi yhdyskuntapalvelua.
Oikeus tiedotti salaiseksi julistetusta tuomion sisällöstä julkisella selosteella.
Menettelyllään käräjäoikeus toimi juuri niin kuin sen kuuluukin toimia. Rovaniemen hovioikeuspiirissä annettiin toukokuussa 2013 viestintäsuositus, jonka mukaan kaikista salaisiksi määrätyistä tuomioista pitää laatia julkinen seloste. Oulu kuuluu hovioikeuspiiriin Ylivieska-Raahen, Kemi-Tornion, Lapin ja Kainuun käräjäoikeuksien lisäksi.
Laki velvoittaa tuomioistuimen laatimaan julkisen selosteen vain sellaisissa tapauksissa, joissa käsiteltävä asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai herättää huomattavaa kiinnostusta. Pohjoisessa suositellaan siis ilahduttavasti tätä laajempaa julkisuutta eli selosteen laatimista kaikista salaisiksi määrätyistä jutuista.
Käytäntöjä soisi yhdenmukaistettavan koko maassa, sillä ne vaihtelevat suuresti.
Taannoisen selvityksen mukaan osa käräjäoikeuksista laatii julkisen selosteen lähes jokaisesta tapauksesta, kun taas toiset käräjäoikeudet eivät anna tietoa juuri mistään.
Menettelyä on pidetty mielivaltaisena ja huonona, lainsäätäjän tahdosta riippumattomana lainkäyttönä.
Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi syyllistyä hyvin eri tyyppisillä teoilla, joiden vakavuusaste vaihtelee.
Lain valmistelutöissä ja oikeuskäytännössä lievimmillään hyväksikäyttönä on pidetty muun muassa seksuaalissävytteisten tapahtumien kertomista lapselle tai seksuaalisväritteisten viestien lähettämistä, kun taas vakavimmassa muodossaan se on esimerkiksi lapsen fyysistä koskettelua. Rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat rikosilmoitukset ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti. Tietoisuus ilmiöstä on kasvanut ja ilmoitusalttius noussut. Sen kitkemiseen vaikuttaa osaltaan tieto siitä, millaiset teot ylipäätään ovat rangaistavia ja mitä niistä seuraa.
Rangaistuksilla osoitetaan, että rangaistusuhka on todellinen. Sillä tuomioistuin näyttää, että laissa rangaistavaksi määriteltyjä tekoja ei rangaistuksetta saa tehdä.
Parhaimmillaan tieto rangaistuksista toimii pelotteena ja ehkäisee rikosten tekemistä. Se myös ylläpitää luottamusta siihen, että lakeja kannattaa noudattaa.
On hyvä, että tuomioistuimet kertovat avoimesti ratkaisuistaan: Millaisia tekoja ne pitävät lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ja millaisia tuomioita niistä annetaan. Olkoonkin, että kansalaisten mielestä ne ovat aina liian lieviä.
Oikeudenkäyntien julkisuus vahvistaa oikeudenkäyntien uskottavuutta ja edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä. Ilman sitä ei voi valvoa tuomioistuinten toimintaa.
Koska seksuaalirikosjutuissa asiakirjojen salaisuus on ymmärrettävää uhrien suojelemiseksi, tarvitaan julkisia selosteita.
Muutoin ei pystytä arvioimaan oikeuskäytäntöä ja vertailla sitä, ovatko tietyntyyppisistä teosta lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä langetetut rangaistukset yhdenmukaisia eri käräjäoikeuksissa.
Olisi siis suotavaa, että kaikki Pohjois-Suomen käräjäoikeudet noudattaisivat nykyistä useammin viestintäsuositustaan. Myös muut kuin Oulu.
Kolumni