riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Vauhti lukijoista ja kuuntelijoista kiihtyy mediassa. Uutisten on erotuttava ja oltava entistä raflaavampia. Toimittajat juoksevat uutishypessä, kunnes joku välillä viheltää pelin poikki. Tällä viikolla pilliin puhalsi Julkisen sanan neuvosto, joka muistutti tiedotusvälineitä hyvästä journalistisesta tavasta. Se oli terveellinen stoppi meille kaikille.
Tasa-arvon päivänä Julkisen sanan neuvosto huomautti Helsingin Sanomia "kalapuikkojutusta" sekä Iltalehteä ja Seiskaa Jokelan ampumista koskevista uutisista. JSN muistutti, että ampujan omaiset ovat myös tragedian uhreja. Siksi heitä on käsiteltävä erityisen hienotunteisesti. Pihalla hiiviskely kameran kanssa loukkaa aina yksityisyyden suojaa.
Kalapuikkomiesten kohdalla JSN katsoi, että jutun kohteet joutuivat nimineen ja kuvineen erittäin kielteiseen julkisuuteen. Julkisuudessa leimaaminen heppoisin vihjein on ollut kova henkilökohtainen tragedia. Tämä siitä huolimatta, että kansanedustajan on asemansa vuoksi varauduttava kärjekkääseenkin arvosteluun ja kestettävä sitä, varsinkin jos kritiikki osuu hänen toimintaansa eduskunnassa.
JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen arveli, ettei neuvoston päätös tuo suurta muutosta journalismiin yleensä. Se on kuitenkin hyvä muistutus siitä vanhasta journalistin ohjeesta, että lähteet on hyvä tarkistaa. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Kiireestä ja kovista paineista huolimatta ketään ei saa syyttää löysin perustein.
Kaikesta huolimatta Hesari nosti esiin erittäin tärkeän kysymyksen. Kansanedustajien pitäisi olla kansan edustajia myös käytöksensä suhteen. Lain säätäjinä he ovat eturivin kulkijoita ja tien näyttäjiä. Julkisuudessa ilmi tulleiden haastattelujen perusteella edistyksellisyys on kaukana eduskunnassa. Entisaikaiset asenteet istuvat niin lujassa monissa maakunnan miehissä, etteivät he edes näe, mistä seksuaalisessa häirinnässä on kysymys.
Häirinnän kynnys on henkilökohtainen. Yksi kokee tulleensa häirityksi tilanteessa, jossa joku toinen ei kiusaannu lainkaan. Kulttuuritkin ovat erilaiset. Nuoria kaupunkilaisnaisia ei naurata maakuntien miesten rasvaiset jutut. Se ei ole huumorintajun puutetta, vaan tervettä tasa-arvoa. Tämä lienee tullut viimein selväksi myös kansanedustaja Pekka Vilkunalle.
Julkisen sanan neuvosto antoi Hesarille huomautuksen kalapuikkojutusta sen vuoksi, ettei siinä avattu aineistoa tarpeeksi. Lukijoille jäi epäselväksi, mistä kalapuikkoviiksekkäitä miehiä tarkkaan ottaen syytettiin. Alatyylisistä jutuista, tissien tuijottelusta ja käpälöinnistä? Tätä kaikkea nimettömät lähteet kertoivat tiettyjen mieskansanedustajien harrastaneen tarkentamatta kuitenkaan, kuka teki mitäkin.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö näitä asioita olisi oikeasti voinut tapahtua. Nimettömätkin lähteet voivat olla uskottavia. On masentavaa huomata, että häirintää esiintyy eduskunnassa enemmän kuin useimmissa muissa työpaikoissa, vaikka kansanedustajien keskimäärin hyvä koulutustaso antaisi olettaa päinvastaista.
Häiriköintijutusta jäi ajojahdin maku. Ei niinkään poliittisen, vaan asenteellisen. Haaviin piti saada keski-iän paremmalla puolella oleva kalapuikkoviiksinen mies.
Ettei vain tässäkin jupakassa käynyt niin, että isot kalat uivat ohi ja verkkoon pyydettiin raukkamaisesti hiljaisia maakunnan miehiä ja "takapenkin taaveja".