Ääni valloittaa alaa.
Julkisiin tiloihin taidetta hankkiva valtion taideteostoimikunta on ensimäistä kertaa tarttunut ääneen. Se on tilannut hiljattain valmistuneeseen näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iirikseen ääniteoksen. Luonnoksen pitäisi valmistua toukokuun puolivälissä.
Julkista äänentekoa harjoitetaan parasta aikaa taiteilijajärjestö Muu ry:n johdolla. Niinpä tästä päivästä lukien viikonloppuun asti pääkaupungin rautatieasemalla kuulutuskieli saattaa olla somaliaa, vakuuttaa Kemijärvellä syntynyt Muu ry:n toiminnanjohtaja Timo Soppela.
Ensi viikon alussa puolestaan Oulussa pääsee kokeilemaan ääniharjaa. Sellaisen käyttöön voi tutustua Osaamisen kierrätystalona tunnetussa Oulun Kansansivistystyön Liiton toimipisteessä, mikä on myös alusta naisiselle Veeran verstaalle.
Julkista ääntä
2005 suomalaisen täysikäisyysrajan, eli 18 vuotta, saavuttavaa Muu ry:tä yhdistää yli 360 taiteilijaa, joiden ilmaisukirjo on laaja. Kokeellisista tai uusista taiteenlajeista on Timo Soppelan mukaan oikeastaan vanhentunutta puhua: "Vakiintuneita muotojahan ovat jo niin mediataide, performanssi, installaatiot, ympäristötaide." Uusille muodoille on Muussa siis tilaa.
Ääntä Muu on nyt päästellyt viime viikon alusta lähtien työpajoissa, joihin ovat taiteilijoita/tekijöitä olleet yhteensaattamassa niin ikään Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osasto sekä Taideteollisen korkeakoulun medialaboratorio.
"Tämä jakso, Ääni ja julkinen tila, on tietyllä tavalla kannanotto julkisiin taideteoksiin."Karkeasti sanoen Soppela tarkoittaa, ettei taideteosten tarvitse olla vain aukiolle pystytettyjä pronssiveistoksia.
Eikä Muun tarvitse jäädä pelkästään pääkaupunkiin vakuuttaa Oulussa elänyt ja Limingan taidekoulusta ammattiopintielle lähtenyt toiminnanjohtaja. Rahoitus kuitenkin ratkaisee projektit: Josko juhlanäyttely voisi olla maata kiertävä. Josko ympäri maata taitelijoita jäsenistönään pitävän järjestön Esittävien taiteilijoiden klubi voisi elää toisaallakin.
Mediataiteisiinkin vankasti kiinnittynyt Lapin yliopisto on ollut Soppelan myönnön mukaan yhteyksiin Muulle ilmeisesti liian kaukana.
Yksi on kuitenkin varmaa: Ensimmäiseksi valtion julkishankinnaksi valitun äänitaideteoksen luoja on muulainen.
Säie aulan katossa
Iiris-taloon tilatun ääniteoksen takana on alttosellisti, säveltäjä Max Savikangas (s. 1969) ja hän on siis myös Muu ry:n jäsen: "Koska olen kiinnostunut taiteiden raja- ja välialueista."
Palvelu-, toimintakeskuksen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy, josta löytyy Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitoksella professorina toimiva Rainer Mahlamäki. Hän on Iiriksen pääsuunnittelija.
Rakennuksen suunnittelija ja taideteostoimikunta ovat toukokuun puolivälin jälkeen ratkaisijoina soveltuuko heille se mitä Savikangas ehdottaa.
"Teos tulee Iiriksen sisääntuloaulaan katutasoon, noin 30 metriä pitkään tilaan."
"Teknisiä seikkoja on tietysti vielä selvitettävinä. Nimittäin vaativa ideani on, että teos ei kuuluisi siinä tilassa kaikkialla, vaan ainoastaan tietyissä kohdissa. Koska teos on pysyväisluontoinen haluan, ettei kenenkään ole pakko kuulla ääniteostani koko aikaa. Muutama vaihtoehto on olemassa, miten tämä käytännössä toteutetaan, kun kyse on äänestä, joka tunnetusti heijastuu - kuten valokin - ympäriinsä."
"Teos sijoittuu aulan kattoon, koko sen pituuteen. Katossa kulkee mutkitteleva äänisäie, jossa on reikiä: Tallennettuna erilaista materiaalia - soittoa, luonnon- ja synteettistä ääntä sekä kulttuuriympäristönkin toistetta."
"Säiettä voi lähteä seuraamaan. Tässä luonnosvaiheessa täytyy vielä tutkia tilaa, missä siellä on pisteet, joissa ei suorastaan ole kulkuliikenteen solmukohtia. Niihin aion säikeen 'äänikeilat' sijoittaa. Reitille voi kokija halutessaan hakeutua ikään kuin suihkuun tai äänikylpyyn."
Tähän mennessä Max Savikankaalla on henkilökohtaisesti tunnin kuulokokemus aulasta sidotuin silmin: "Mun pitää nyt hankkiutua yhteistyöhön Iiris-talon varsinaisten käyttäjien kanssa, jotta pääsen perille kuuloherkkyydestä."
Ihminen soikoon!
"Kuka tahansa voi työskennellä äänensä kanssa, ei ole iällä eikä tehtävälläkään väliä", toteaa Tampereella asuva kajaanilaislähtöinen Sirpa Heikkinen, joka on ohjannut vuosikymmenen ryhmiä, missä etsitään vapauttavaa ja eheyttävää ääntä. Viisi vuotta sitten hän valmistui voice massage terapeutiksi. "Luova terapia on työskentelyni isompi viitekehys, olen erikoistunut ääneen."
Ensi keskiviikkona hänet tavoittaa Oulussa Veeran verstaasta:
"Voice massage terapeuttina olen äänentuoton, hengityksen ja purennan alueen lihaksiston erikoistunut hieroja. Suurimmalla osalla ihmisiähän on siellä ongelmia. Valtaosa niska-hartiaseudun vaivoista liittyy hengitykseen ja kuten myös puhetyöläisillä äänen heikkeneminen."
"Matkan varrella olen kehitellyt menetelmää, joka olisi kaikille ihmisille helposti löydettävissä. Se on ääniharja, jonka olen koostanut erilaisista harjoitteista."
Ääniharjan tavoite on saada ihminen tietoiseksi omasta kehostaan, soittimestaan.
"Ei siis kyse ole vain äänteiden opettelusta vaan äänen resonoinnin kuuntelusta kehossa."
Mekanismi?
"Esimerkiksi Uu soi helpoiten siellä jalkojen ja häntäluun tienoilla. Yy ja ii taas päälaella."