Tilastokeskus on listannut itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan kynnyksellä asioita, joissa Suomi on maailman kärjessä. Poimin pitkästä listasta muutamia: vakain valtio, turvallisin maa, maailman paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, riippumattomin oikeuslaitos, paras sosiaalisen kehityksen maa, inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa. Peruskoulutus on maailman parasta, ja suomalaiset ovat maailman lukutaitoisimpia.
Viime vuosien valitusvirrestä huolimatta tilastojen valossa Suomi on edelleen myös maailman kolmanneksi kilpailukykyisin maa. Suuri kiitos tästä kuuluu julkiselle sektorille. Vaikka valtion ja kuntien omistama kansantalouden osa onkin ollut uusliberaalien hampaissa jo pitkään, on sitä pitkälti kiittäminen suomalaisesta hyvinvoinnista. Paljon inhimillistä pääomaa tarkoittaa myös yrityksille selkeää toimintaympäristöä.
Oikeuslaitos, poliisi ja armeija; varhaiskasvatus, koulutus, terveydenhuolto, sivistys-, liikunta- ja kulttuuritoimi, korkeakoulut ja yliopistot. Yle, ympäristöhallinto, Elyt ja Liikennevirasto. Valtionyhtiöt ja julkisyhteisöt. Moitteita me kyllä osaamme näille tahoille jakaa ja rahoitusta leikata, mutta annammeko me koskaan julkisen sektorin työntekijöille kiitoksia?
Kun kiitollisuus konkretisoituu lomarahojen leikkauksina, on tuloksena katkeruus ja vastakkainasettelu. Missä ovat ne työpaikat, jotka laitosmiehen tai lastentarhanopettajan lomarahoilla synnytetään?
Pahaa pelkään, että kiky-sopimuksen seurauksena tulemme näkemään tietyillä aloilla työvoimapulaa.
Erityisen ahtaalla ovat ne, jotka julkisen sektorin leikkausten jäljiltä jäävät kokonaan työttömiksi. Esimerkiksi opetusalalla irtisanotaan tällä hetkellä runsaasti ammatillisessa koulutuksessa, aikuiskoulutuksessa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opettavia opettajia. Perusopetuksessa ja lukioissa työt loppuvat monelta aineenopettajalta.
Julkisen sektorin työntekijöille ei ole myöskään luvassa samanlaista muutosturvaa kuin yksityiseltä sektorilta irtisanotuille. Komissio on linjannut, että Euroopan globalisaatiorahastosta myönnettävää rahoitusta voidaan käyttää suurten rakennemuutosten takia työttömiksi jääneiden avustamiseen, kuten valmennuksiin, koulutuksiin, palkkatukeen ja starttirahaan – mutta tätä rahoitusta ei myönnetä julkisen sektorin irtisanottujen tukemiseen.
Komission linja on looginen, leikataanhan julkista sektoria monissa jäsenmaissa nimenomaan komission talouskuripolitiikan takia. Työttömät viranhaltijat jätetään jäsenmaiden ongelmaksi.
Kotimaassa hallitus on tarjoillut ratkaisuksi muun muassa kasvuyritysten työllisyysohjelmaa, joka on osa hallituksen työllisyyden ja kilpailukyvyn kärkihanketta. Näppäräähän se olisikin, jos työttömät julkisen sektorin työntekijät siirtyisivät massatyöttömyyslokerosta Slush-henkisiksi kasvuyrittäjiksi, mutta kovin kaukana arkitodellisuudesta tämä ratkaisu tuntuisi olevan.
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut, että julkinen sektori on tällä hetkellä rakennemuutosala. Näin on. Surullisinta on, että tämä rakennemuutos näyttää vain lisäävän julkistalouden epätasapainoa.
Ennen viime vaaleja Vasemmistoliitto ainoana puolueena varoitti juuri tästä. Me vaadimme keskittymään leikkauslistojen sijasta massatyöttömyyden nujertamiseen, ja varoitimme, että työttömyyden syventäminen suurilla säästöillä ja rankoilla leikkauslistoilla on taloudellisesti järjetöntä.
Tuolloinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki muistutti, että sillä politiikalla, jolla on pyritty pienentämään valtion velkaantumista, on velkataakka vain lisääntynyt.
Talouspolitiikan arviointineuvosto totesi hiljattain, että kikysopimus vain pahentaa tilannetta. Työllisyysvaikutuksia yliarvioitiin, veronkevennykset lisäävät alijäämää ja leikkaustarve kasvaa. Tätä valtiovarainministerin on ollut täysin mahdotonta myöntää.
Talouspolitiikan arviointineuvosto laskee kikyn pienentävän valtion tuloja pitkällä aikavälillä noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa ja peräänkuuluttaa julkisen talouden sopeutusta vielä miljardilla eurolla.
Tuleeko tälle kierteelle koskaan loppua?
Suomen julkisen sektorin koko ei ole poikkeuksellisen suuri, vaan aika pienin, perusteellisesti koulutetuin voimin hoidamme todella tehokkaasti yhteiskunnan kannalta hyvin keskeisiä toimintoja. Kansainvälisessä vertailussa (EU ja Maailmanpankki) Suomen julkishallinto on EU-maiden tehokkain.
Lisäksi useimmissa EU-maissa julkishallintojen tehokkuus on heikentynyt vuoden 2008 jälkeen, mutta Suomessa se on parantunut.
Valtion ja kuntien työntekijöiden kyykyttäminen saa jo riittää. Toivottavasti vaaleissa kansa antaa tästä selvän viestin puoliväliriiheen.
Merja Kyllönen on europarlamentaarikko (vas.) Suomussalmelta.