Johannes Karvonen ei olisi voinut ryhtyä julkisesti homoksi kotipaikkakunnallaan Kuusamossa. Ei pelkästään siksi, että hänen isänsä on Kuusamon kirkkoherra, vaan siksi, että paikkakunnalla ei ollut muita homoja.
- Kaapista ulostulo ei vaadi rohkeutta, vaan enemmän sitä, että on muitakin homoja. Kun sekin on (homo), mun on helppo olla myös, nykyään Oulussa opiskeleva 26-vuotias Johannes tuumaa.
Hän myöntää olevansa moniin muihin homoihin verrattuna hyvässä asemassa: perhe tietää hänen homoudestaan ja hyväksyy sen. Isälleen hän kertoi asiasta suunnilleen vuosi sitten. Tämä arvasi, mitä Johanneksella on sydämellään, ja keskustelu oli lopulta helppo.
- Homous ei ole synti. Ihminen voi olla kristitty riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Olen tutustunut hiljakkoin ilmestyneeseen kirjaan Synti vai siunaus, jossa kirkonkin eturivin ajattelijat pohtivat tätä kysymystä ja tuovat esille hyvin myönteisen asenteensa, Johanneksen isä kirkkoherra Raimo Karvonen toteaa.
Hän myöntää, että aihe on kirkossa vaikea. Hän itse kuitenkin uskoo, että aika kypsyttää mieliä ja ajatuksia. Niin isän kuin pojankin unelma olisi, että isä jonain päivänä voisi siunata Johanneksen ja tämän mahdollisen tulevan kumppanin liiton.
Kaksoiselämää
Johannes tiedosti oman homoutensa 19-vuotiaana. Hän koki itsensä erilaiseksi, sillä hän ei ollut kiinnostunut tytöistä seksuaalisesti. Hän alkoi tuntea seksuaalista vetovoimaa poikiin, kun hän aiemmin oli enemmän tai vähemmän arastellut poikia ja poikaporukoita.
Johannes lähti opiskelemaan Ouluun vuonna 1997, ja ensimmäisen puoli vuotta hän eli kaksoiselämää. Hän oli homo vain viikonloppuisin bailatessaan homobaareissa, mutta yliopiston kaveripiirilleen hän ei homouttaan uskaltanut paljastaa.
- Olin Italiassa 2000-2001, ja vasta sen jälkeen kasvoin ihmisenä ja aikuistuin. Hyväksyin itseni kokonaisuutena, sellaisena kuin olen. Homouskin kuului siihen luonnollisena osana, Johannes kertoo.
Lyhyt ja homo
Johannes sanoo joutuneensa kasvamaan kahdeksi jopa kolmeksi ihmiseksi, sillä homoutensa lisäksi hän on lyhytkasvuinen.
- Olen lyhytkasvuinen, homo ja vielä lyhytkasvuinen homo, hän perustelee väitettään.
Prosessi ei ole ollut helppo, mutta hän kertoo löytäneensä tasapainon.
Johanneksen mielestä homopiireissä erilaisuuteen suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Tutuissa porukoissa häneen on jo totuttu, mutta vieraassa paikassa ei tiedetä, kuinka lyhyeen kaveriin tulisi suhtautua. Nämä tilanteet ovat ainoita, joissa Johannes sanoo joskus kokeneensa itsensä ulkopuoliseksi.
Homouteen liitetään yleensä pinnallisuus, ihannevartalo ja hyvännäköisyys. Johannes kertookin pohtineensa, voiko joku olla kiinnostunut 110-senttisestä miehestä myös seksuaalisesti.
- Joskus olen yllättynyt kummasti. Ratkaisevaa ei olekaan pienuus vaan kokonaisuus, hän sanoo.