On iltamyöhä, taipaleella muuan reissumies. Hän ei viheltele kulkeissaan, vaan kuuntelee äänikirjoja autoa ajaessaan. Hän on Jukka Salminen ja hän on ollut taipaleella 25 vuotta.
Tällä kertaa hän on matkalla Hämeenlinnasta esiintymään Oulu-gospeliin, mutta viikon mittaisen mutkan kautta. Maanantaina oli keikkapäivä Savukoskella ja sitten on tultu kahden esiintymisen päivätahtia alas Ouluun. Farmariauton takakontti on täynnä tavaraa äänentoistolaitteista makuuvaatteisiin.
Salmista voisi kutsua musiikin "laitapuolen kulkijaksi", sillä hän elättää itsensä todella marginaalisella musiikilla. Hän tekee hengellistä lastenmusiikkia.
Sillä ei päästä lööppeihin eikä listoille, mutta sillä elättää itsensä, kunhan jaksaa reissata. Myös aikuisille suunnattua musiikkia on vuosien varrella syntynyt runsaasti, mutta sellaisia keikkoja on vähemmän.
Salminen sai uralleen unelma-alun, kun hän 1970-luvun lopulla teki sävelen Liisa Pukkilan runoon Saviruukku. Laulu päätyi Ikhthys-kuoron levylle ja levisi nopeasti ympäri maan. Saviruukkua lauletaan yhä. Siitä on tullut hengellisen musiikin ikivihreä.
Saviruukun jälkeen Salminen suunnitteli perinteistä gospel-muusikon uraa, ja 1983 ilmestyikin huolella tuotettu studiolevy. Hän oli kuitenkin hieman aikaisemmin julkaissut paljon vaatimattomammin tuotetun lasten musiikkikasetin Hyvä ystävä. Sitä myytiin kaikessa hiljaisuudessa 10 000 kappaletta. Seuraava kasetti, Liian suuret hampaat, ylsi samoihin lukuihin.
"Se oli häkellyttävää. Oivalsin tehneeni jotakin erikoista, jotakin uutta, jossa rakennetaan siltaa vanhanaikaisesta hengellisen musiikin kielestä uudempaan ilmaisuun, musiikkia, jossa lapsille puhutaan hengellisistä asioista arkikielellä."
"Tuli valinnan paikka. Alanko matkia muita, vai uskallanko tehdä sitä, mikä on minulle tärkeää? Nyt olen onnellinen valinnastani."
Uransa alkuvaiheessa Salminen kirjoitti julistavia tekstejä. Parhaita noista vanhoista lauluistaan hän esittää edelleen, mutta uudemmissa lauluissaan hän välttää julistamista. Julistamisen sijaan hän sanoo hakevansa ihmisyyttä - läsnäoloa ja vuorovaikutusta.
Salmisen mukaan lapset eivät kaipaa sitä, että heille selitetään yleviä asioita. He kaipaavat aikuisen läsnäoloa. Lapsiyleisöltä saa myös spontaanin palautteen. Konsertin jälkeen halaamaan tuleva täysin tuntematon lapsi on taiteilijalle järisyttävä kokemus.
"Lapsuuden kokemukset voivat koskettaa musiikin kautta myös aikuista vielä vuosien takaa. Esitimme kerran Finlandia-talossa lapsiryhmän kanssa Liian suuret hampaat. Esityksen jälkeen eräs pankinjohtaja tuli kertomaan liikuttuneensa laulusta. Lapsuudessa koettu tarve saada olla oma itsensä oli edelleen olemassa."
Oulu-gospel 2.-4.11. Oulun urheilutalolla