Järjestyksessään 70. Jukolan viesti kilpaillaan Lahden ja Hollolan maisemissa.
Linnun laulu rikkoo tyynen metsän äänettömyyden. Aurinko alkaa nousta hiljalleen. Jostain kuuluu huohottavaa hengitystä. Metsä elää.
Hetki, joka on Kari Matilaisen mielestä parasta, mitä suunnistaja voi kokea tarunhohtoisessa Jukolan viestissä.
– Silloin tajuaa, että Suomen kesä on kaunis ja parhaimmillaan. Olet oikeassa paikassa ja tiedät, että hallitset tämän homman. Sijoitus ei ole se pääasia, Matilainen kuvailee.
Vastikään 50 vuotta täyttänyt Matilainen tuntee suomalaiset metsät kuin omat taskunsa. Vaikka yön pimeys jatkuisi Jukola-yönä seuraavaan iltaan asti, Kiimingin Urheilijoita edustavan Matilaisen pasmat eivät mene sekaisin: edessä on jo 30. kerta tarunhohtoisessa Jukolan viestissä.
Matilainen on KiimU:n veteraaniosastoa. Toista ääripäätä edustaa 21-vuotias Harri Räisänen, joka osallistuu viidenteen Jukolan viestiinsä.
– Tietääköhän poika, että kun tälle hommalle antaa pikkusormensa, se vie lopulta koko käden, Matilainen naureskelee.
Huoli pois, Räisänen on hyvin perillä asioista. Nuorukainen sai Jukola-kartan ensimmäistä kertaa käteensä 16-vuotiaana, eikä tämän viikonlopun kilpailu ole jäämässä viimeiseksi.
– Kyllä se pikkusormi on nyt annettu ihan kokonaan Jukolalle ja suunnistukselle ylipäätään. Koko käsikin on jo kohta mennyt. En usko, että tästä on enää paluuta, Räisänen hymyilee.
Joukkueessa kilpailee seitsemän miestä. Räisänen ja Matilainen edustavat ikävuosissa ääripäitä, muut suunnistajat sijoittuvat 30–45-vuoden väliin.
KiimU:n konsepti Jukolaan on ollut jo pidempään sama. Joukkueessa on iäkkäämpiä konkareita, joiden rinnalle otetaan kokeilunhaluisia nuoria.
Seuran kakkosjoukkuetta miehet nimittävät lähipiirijoukkueena, joka on avoin kaikille halukkaille.
– Tämä on lempeä tapa olla mukana kilpaurheilussa. Samanaikaisesti metsässä voi olla useampi tuhat suunnistajaa, joten yksin siellä ei ainakaan tarvitse olla. Jos on yksin, silloin on todennäköisesti eksynyt, Matilainen sanoo.
Nuoresta iästä huolimatta, Räisästä ei lähetetä matkaan lyhimmille osuuksille. Raudanlujan kuntonsa ansiosta nuori suunnistaja kiinnittää otsalampun päähänsä ja suuntaa kaikista vaikeimmalle, vajaan 13 kilometrin mittaiselle yöosuudelle.
Räisänen on selvittänyt kerran aikaisemmin parin tunnin yöllisen rykäisyn, kaksi vuotta sitten.
– Ensimmäinen kertani meni ihan hyvin, mutta olen nyt valmiimpi. Viimeksi jouduin ottamaan edellä menevän letkan kiinni. Toivottavasti pääsen nyt heti alussa porukkaan mukaan.
Kiimingin Urheilijoiden seitsemänpäinen joukko ei tavoittele Jukolan viestin voittoa. Perinteen mukaisesti voittajajoukkueen tehtävänä on lukea karttaan painettu Jukolan sanoma koko suunnistuskansalle. Siihen tehtävään ei vapaaehtoisia KiimU:n porukasta löydy.
Ryhmän tavoitteena on sijoittua 1400 joukkueen kilpailussa 500 joukkoon.
– Optimisuoritus on, että kaikki pääsevät lähelle omaa tasoaan, eikä kellekään sattuisi 10–15 minuutin virheitä. Jos olemme 400 joukossa, se on jo ylisuoriutuminen, Matilainen kertoo.
SK Pohjantähden naisilta on enää turha kysyä tavoitetta Lahti-Hollola Jukolan Venlojen viestin alla. Kaksi vuotta sitten kolmanneksi sijoittunut joukkue on ollut voittokamppailussa jo niin monta kertaa.
Nyt jalkeilla oleva ryhmä on iskukykyisempi kuin koskaan aiemmin.
– Joukkueen muodostaminen on positiivinen ongelma, kun neljä naista on SM-keskimatkalla kymppisakissa ilman Euroopan mestaria, joukkueen vakiokasvo Sofia Haajanen heittää.
Oululaisporukan ykköspyssy Marika Teini loukkasi kantapäänsä EM-keskimatkan voittojuoksussaan. Toipuminen on sujunut ongelmitta.
– Marika on juossut jo tehoja maastossa Latvian MM-leirillä ja toipunut täysin kantakalvon repeämästä. Kisoja hän ei ehdi saada alle ennen Venloja, mutta se voi olla vaan hyvä asia, Haajanen kertaa.
Teinin ja Haajasen lisäksi joukkueessa on kolmaskin tänä keväänä kymppisakkiin EM-kisoissa suunnistanut urheilija, nuori ja kovakulkuinen Anna Haataja.
Viimeisestä paikasta kamppailevat kokeneet ja tasavahvat, paljon viestin tyyppimaastossa harjoitelleet, Heini Wennman ja Marttiina Joensuu.
Haajanen ei vielä paljasta lopullista juoksujärjestystä ja joukkuetta, koska heille on niin usein tullut viime hetken muutoksia. Nyt kaikki ovat terveitä ja valmiina erityisen vaativaan sekä vaikeakulkuiseen suppamaastoon.
Huippujoukkueiden kesken kisa ratkaistaan enemmän suunnistamalla kuin juoksemalla.
– Se vaatii, niin paljon malttia, korkean työmoraalin, nöyryyttä ja pienen pelon. Liikaa itseluottamus kostautuu siinä maastossa, ennakoi Haajanen.