Seittemän veljestä saa ensi-iltansa Kemin kaupunginteatterissa 22.9. klo 19. Teatterin 60-vuotisjuhlanäytös on 10.11. klo 19.
Aleksis
Kiven seitsemän veljestä nimittävät itseään Jukolan poloisiksi pojiksi.
Kemin teatterissa vieraileva ohjaaja Taava Hakala on tahtonut tuulettaa näitä hampunkarvaisiksi kuvattuja pöllöjä ja pökköjä.
Näytelmän nimi on muutettu suuhun sopivammaksi Seittemäksi veljekseksi.
"Mielestäni Seittemän veljestä on seikkailunäytelmä: poikajoukon impulsiivista toilailua ja hölmöilyä. Kivellä on tätä kirjoittaessaan ollut Don Quijotet ja muut mielessään", Hakala uskoo.
Veijarimaisuuden lisäksi hän haluaa tulkintaansa anarkismia.
Hakalalle jukolalainen anarkismi on sitä, etteivät veljekset välitä tekojensa seuraamuksista.
"Tässä on kiinnostavaa joukkosuggestiota. Ei yhteiskunta ole niin paha, millaiseksi veljet sen tekevät päässänsä. Se on veljesten oma valinta, etteivät he sopeudu. Sakissa tyhmyys tiivistyy."
Kuin yhtenä miehenä
Ohjaaja Kaisa Korhonen ryöpytti teatterin vuosikirjassa Kemin teatteria keski-ikäistymisestä.
Entäs sitten kun Seittemään veljekseen pitäisi löytyä Otavan tähtikuvion verran nuoria miesnäyttelijöitä?
Kemissä näytelmä on surutta miehitetty äijillä ja mimmeillä. Seitsemästä veljeksestä kolme on naisia: Aapo, Lauri ja Simeoni. Housuroolit tekevät Satu Tala, Marketta Airo ja Sinikka Rajantie.
"Ei sitä enää edes huomaa", kuittaa Taava Hakala harjoitusten keskeltä.
Ohjaus korostaakin veljesten tiimiä ja joukkovoimaa. Veljekset toimivat kuin yhtenä miehenä.
"Jos yksilöitä lähdetään kauheasti tyypittelemään, että jokaisella on oma suuntaansa, niin joukko hajoaa. Tällaisena tämä joukko imaisee mukaansa järkevänkin miehen välillä."
Pakolaisuuden kuvaus
Ohjaaja Taava Hakala sanoo, ettei klassikkoa kannata tehdä, ellei tuo siihen jotakin uutta.
Hän kertoo menneensä Kiven klassikkoon sisään pakolaisuuden kautta.
"Maahanmuuttajista se lähti, vaikkei romaanissa ole juuri sellaista kohtaa. Silmiin nousivat sellaiset kuvat, että ihmisiä tulee Suomeen pakolaisiksi ja juurettomiksi", Hakala kuvailee.
"Olen aina kokenut seittemän veljeksen mettään menemisen pakolaisuudeksi, vaikka kuinka sanotaan, että se on niille tuttu paikka. Maahanmuuttajilla on yhtä vaikeaa, kun he eivät osaa tätä meidän kieltä."
Kalja on purkitettu
Lavastus ja tarpeisto on Kemin versiossa irrotettu epookista.
"Olisi ollut äärettömän epäkiinnostavaa ja tylsää pysyä 1800-luvulla ja mennä hirsipuuhun", Hakala paukauttaa.
Näyttämöllä vilahtaakin Coca cola -reppua ja hyräillään Paula Koivuniemeä. Lavastuksen keskeinen elementti on koko suuren näyttämön levyinen skeittiramppi.
"Veljekset vähän itsekin katsoo, että millaiseen maailmaan heidät nyt tuodaan. Ei tässä kuitenkaan skeitata. Mutta kun saunassa juodaan olutta, niin se on kyllä purkkikaljaa."
Runoilija-kirjailija Mikko Rimminen kirjoitti kolme vuotta sitten aikalaiskuvauksen nimeltä Pussikaljaromaani. Kemin Seittemän veljestä on sitten purkkikaljanäytelmä.
Seittemän veljestä on Kemin täyskunnallisen teatterin 60-vuotisjuhlanäytelmä.