"Juice ei ole kuollut. Niin kauan kuin laulut elävät, Juicekin elää", Sari Välitalo sanoo.
Kati Pyykkö, Jani Rojola ja Tuomas Laajoki ovat täsmälleen samaa mieltä. Muusikko-taiteilija Juice Leskisen (1950-2006) fanittajat eivät löydä ylisanoja Leskisen roolille Suomi-rockin historiassa ja suomalaisuuden tuntojen tulkkina. Minkään sortin talenttikilpailuista ei ole vielä löytynyt manttelinperijää tälle pysyvän nerouden edustajalle ja kielelliselle taiturille.
"Eikä tuollaisella skaalalla varmaan tulekaan", Kati Pyykkö huomauttaa.
Juice oli niin monipuolinen ja monitasoinen lauluntekijä, että hän puhuttelee erilaisia yleisöjä sukupolvien yli. Joistakin kappaleista on kasvanut suorastaan kansanlauluja, useilla on sijansa koulujen lauluvihkoissa. Sari Välitalo muistelee laulaneensa aikanaan opettajalle Einarin polkupyörän.
"Juice oli hyvä säveltäjä, mutta erityisesti sanoitukset ovat kolahtaneet minuun. Monet tekstit ovat avautuneet vasta vuosien päästä", Välitalo sanoo.
Juicelle itselleen teksti olikin tärkein.
Rojola ja Laajoki ovat järjestämässä toista Juicerock-tapahtumaa Kemissä. Viime vuoden avaus ylitti kaikki odotukset; Puistopaviljonki kokosi 650 Juicen musiikin ystävää. Hehku ei näytä hiipuneen, sillä Kuopiosta asti ovat rouvat soitelleet ja kyselleet pukukoodin perään. Koodista ei tarvitse huolehtia, sillä asu on vapaa.
Esiintyjätkään eivät ole rahastamassa maestron siivellä.
"99,8-prosenttisesti ei ole tarvinnut puhua rahasta", Vaajoki täsmentää.
Tiliä tehdään ja palkkioita jaetaan sen mukaan, miten pitkä ilta tuo tuloja.
Mukana on 30 soittajaa, joista Pyykkö ja Jari Yliaho ovat soittaneet Juicen bändeissä. Pyykkö soitti kitaraa 1991-92 Juice Leskinen ETC-yhtyeessä.
Hänen lisäkseen kemiläislähtöisiä soittajia ovat olleet Hannu Tervaharju, Ila Loueranta, Hannu Puntti Valtonen ja Vesa Hyrskykari.
Se on melkoinen poppoo yhdestä pikkukaupungista. Nyt Kemi kumartaa trubaduurille.
"En usko, että siihen on mitään järkevää selitystä. Ehkä tieto kulki kaverilta kaverille. Juicella taisi olla pilke silmäkulmassa, kun hän sanoi, ettei ainakaan Kemiin mennä soittamaan", Pyykkö kertoo.
Rojolan mukaan Juice on jossain kirjassaan maininnut, että jokaisessa bändissä pitää olla kemiläinen soittaja. Sekin käy selitykseksi, että kemiläiset ottavat pullaa kahvin kanssa. Mutta kyllä Juice Kemissäkin kävi keikalla: Rojolalla on muistikuva Tervahallin keikasta, jonne hän meni isänsä käsipuolessa.
Kati Pyykkö muistelee Juicea hyvällä tavalla isällisenä hahmona, joka ei pompotellut nuoria naissoittajiaan. Idoli ja legenda tuli lihaksi, kun bändi istui saman pöydän ääressä.
"Hän oli varmasti sisimmissään ujo ihminen, jolla oli hyvä huumorintaju. Juice tarkkaili maailmaa ja harrasti jännää sarkasmia. Aina häneltä tuli joku lentävä lause."
Juicerock-tapahtumassa Pyykkö kitaroi Mimosan Hipiä kokoonpanossa, Sari Välitalo soittaa haitaria ja hänen miehensä Tarmo laulaa. Kyseessä on illasta aamuyöhön kestävän happeningin ainoa akustinen porukka.
Kolmikko esittää pelimannihenkistä musiikkia ja muun muassa Eno Elmerin vesistövalssin, josta soittajat ovat löytäneet vain nuotit, mutta eivät levytystä.
Sääkartat ovat luvanneet lauantaiksi vain kolme sadepisaraa, mutta eivät syöksyvirtauksia. Tapahtumalle tulee jatkoa, jos vesihyökyjä ei tule ja Juicen ystävät kansoittavat taas Puistopaviljongin. Rojolan ja Vaajoen takataskussa on nimittäin tuleville vuosille kasa kortteja vaikkapa runojen ja teatterin merkeissä.
