HIM-yhtyeen tarinalla on poikkeuksellisen merkittävä rooli suomalaisen rockin historiassa. Vientivaltti on moukaroinut platinalevyjen arvoisesti varsinkin Keski-Euroopan saksankielistä aluetta, mutta muualtakin on menestystä tullut.
Pitkän linjan rocktoimittajalegenda ja sarjakuvataiteilija Juho. K. Juntunen kokosi HIMin tähänastiset vaiheet kirjaan HIM - Synnin viemää (WSOY).
Janne Uotilan ulkoasultaan komeaksi sorvaaman teoksen sisällössäkään ei ole huomauttamista. "Bändi taisteli, miehet kertovat" -periaatteella on saatu aikanaan kokonaisuus, joka värikkyydellään yllättää HIMin vaiheet kohtalaisen hyvinkin tuntevan lukijan.
Kirjan tekemisen Juntunen ja bändin heput aloittivat tammikuussa. HIM on ryhmä, joka painelee vähän väliä lennokkaasti ympäri maailmaa. Haastatteluihin perustuvan opuksen tekemiseen sankareiden jatkuva oleskelu vierailla mailla tuo ongelmia.
"Vaatihan se säätöä. Ja uskomattoman monta 'rock 'n' roll all night long' -hengessä vietettyä yötä Helsingin-Tampereen akselilla. Osa haastattelusessioista tosin lipsahti aika tavalla terapiakerhon puolelle", kuvailee sarjakuvasektorilta muun muassa Aku Ankkaa suuresti arvostava Juntunen. Hän lisää, että Suomen rajojen ulkopuolella hän ei kirjan takia joutunut käymään kertaakaan.
"Riittejä, joilla saavutetaan filosofinen taso"
Kirja HIM-yhtyeestä ei ollut Juntusen idea. Hänelle tarjosi urakkaa yhtyeen pomo Ville Valo.
"Olin Tampereen yössä ja kävelin erään ravintolan ohi, niin samalla poke heittää sieltä ulos ison, karvaisen miehen. Tunnistin sen Juntuseksi ja ajattelin, että tuolle pojalle täytyy löytää harrastus. Pyysin sitä sitten kirjoittamaan meistä kirjan", Ville Valo kertoo.
Kirja syntyi ja käy suorasukaisesti läpi bändin sisäiset skismat ja toilailut, joissa manageri Seppo Vesterisellä ja kiertuemanageri Tiina Vuorisella on riittänyt setvimistä.
"Nehän kuuluvat olennaisena osana elämään. Miksi niistä sitten ei kerrottaisi?" Ville Valo kuittaa.
"Ja Suomessa tehdyt bändikirjat ovat jo riittävästi syyllistyneet glorifikaation harjoittamiseen ja aiheensa jalustalle nostamiseen", lisää itsekin muinoin yhtyeessä, tosin HIMiä huomattavasti pienemmällä gloorialla selvinneessä Beat The Meatissa bassoa soittanut Juntunen.
Vaikka kaikkia opusta varten syntynyttä sataa haastattelunauhatuntia ei ollut järkeä purkaa kirjan sivuille, Juntusen ja Valon mukaan sensuuria ei kirjan tekemisen aikana harrastettu missään vaiheessa. Niinpä yhtyeen eritehuumorikin laattakerhoineen ja kakkatyynyineen kukoistaa opuksen sivuilla valtoimenaan. HIM-yhtyeen suosikkierite on kuitenkin virtsa.
Juntunen ei hyväksy näkemystä, jonka mukaan HIMin virtsahuumori olisi kirjaimellisesti vesitetty versio Sleepy Sleepersin muinoin keikkamatkoillaan tekemisistä kakkakepposista.
"HIMin virtsatempaukset eivät ole kepposia. Ne ovat riittejä, joilla saavutetaan filosofinen taso", Juntunen kiteyttää.
"Niiden avulla löydetään myös jumaluus", Ville ja HIM-basisti Mige vakuuttavat.
HIMin raskain levy tekeillä
Kirja, jonka saksannoksellakin luulisi olisi olevan julmetun hyvät menestysmahdollisuudet, on valmis ja julkaistu. Tästä eteenpäin kirjailija ja bändi keskittyvät taas omiin puuhiinsa. Juntunen viimeistelee jouluksi ilmestyvää seinäkalenteriaan, HIM äänittää kevään julkaisuksi kaavailtua uutta albumiaan. Vanhaa materiaalia uusissa vaatteissa pörähti kauppoihin viikko sitten, kun yhtyeen kokoelmalevy The Single Collection julkaistiin.
Ville Valon mielestä studiossa on saatu valmiiksi tavaraa, joka vaikuttaa enemmän kuin lupaavalta.
"Ylivoimaisesti HIMin uran raskainta tavaraa, siellä on seassa selkeästi Black Sabbathin ja Led Zeppelinin tyylisiä riffejä.
- Ja se tuntuu hienolta, että levyllä bändi oikeasti soittaa - se on eloisa ja rosoinen kokonaisuus, mutta silti äärimmäisen melodinen ja sopivasti melankolinen", Ville Valo luonnehtii.