Näyttelijä ja viihdetaiteilija Esa Pakarisen (1911–1989) poika, näyttelijä Esa Pakarinen junior totesi taannoin eräässä haastattelussa, että isä oli sanonut heidän perheensä olleen niin köyhä ettei pojalle ollut vara antaa edes uutta etunimeä.
Köyhyys lienee yksi suomalaisia eniten yhdistävistä piirteistä. Yksi suklaakonvehtikin jouluna on riittänyt ja saanut meidät iloisiksi.
Valokuvaaja Caj Bremer kertoi äskettäin Ylen televisiodokumentissa, miten hän kuvasi 1960-luvulla vielä savupirtissä asunutta lapsiperhettä Keski-Suomessa.
Helsinkiläiskuvaajalle ei sattunut mukaan mitään lapsille tuliaisiksi sopivaa kunnes Bremer viimein keksi antaa lyijykynänsä perheen pienimmälle.
Kynä lumosi tytön, joka kiipesi seisaalleen penkille ja piirsi tuntitolkulla pirtin pöytään nojaten. Valokuvaaja tallensi toimeensa keskittyvän savutuvan lapsen pylly paljaana.
Suomalaisuuden päivänä 12. toukokuuta liputetaan filosofi ja senaattori Johan Vilhelm Snellmanin (1806–1881) kunniaksi.
Snellman perehtyi valtion olemukseen nuorena opiskelijana ulkomaita myöten. Hän osallistui kansallisromanttiseen herätykseen ja oivalsi, että kansalaisiinsa uskova valtio voi muodostua vain, jos kansa saa osakseen kasvatusta, koulutusta ja sivistystä.
Ainoa mahdollisuus kansakunnan luomiseksi 1800-luvulla oli, että kansan kieli eli suomi sai virallisen aseman koulun, hallinnon sekä lainkäytön kielenä.
Snellmanilainen sivistyksen palo johti lopulta siihen, että jokaiseen niemeen ja notkoon veistettiin kunnallinen kansakoulu. Pian liki kaikki suomalaiset osasivat lukea ja kirjoittaa omalla äidinkielellään.
Ehkäpä mitään vastaavaa muutosta ja mullistusta ei ole Suomen historiassa vielä nähty.
Itsenäinen Suomi viettää satavuotisjuhliaan ensi vuonna. Valtiojohto on varannut kekkereiden kuluihin 20 miljoonaa euroa. Valtioneuvoston johdolla juhlavuoden ohjelmaa valmistelee laaja joukko koko Suomesta, pääsihteerinään Pekka Timonen, Oulussa nuoruudessaan elänyt filosofian maisteri.
Viime tietojen mukaan juhlavuodelle on esitetty noin tuhat erilaista ja erillistä tapahtumaa tai hanketta, joista puolensataa on hyväksytty ohjelmaan. Liikkeellä yhdessä on yksittäisiä ihmisiä sekä pieniä ja suuria yhteisöjä.
Joitakin juhlavuoden isoja taidehankkeita on jo tiedossa kuten Aku Louhimiehen uusi elokuvaversio Tuntemattomasta sotilaasta. Ja tietenkin Mannerheimista tehdään jotain mahdikasta, ainakin Ilmajoen musiikkijuhlille jättiooppera.
Valtiollinen itsenäisyys on Suomessa voittopuolisesti ymmärretty ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurmiesten ansioksi tai sodilla ansaituksi. Suomi 100 -juhlavuodella käsitystä itsenäisyydestä halutaan laajentaa. Katse käännetään myös tulevaisuuteen.
Jospa samalla vältettäisiin koreilevaa ähkyä, sillä emme ole tottuneet yltäkylläisyyteen emmekä iloluontoisiin juhliin.
Näyttelijä Martti Suosalo kertoi taannoin eräässä haastattelussa oppineensa elämästä erityisen paljon silloin kun hän korjasi sukulaismiesten kanssa vanhaa puutaloaan. Setä valoi uskoa kiperissä paikoissa, kun remontti uhkasi keskeytyä.
”Tästä kun selevitään niin kyllä sitten helepottaa”, setä oli virkkanut.
Kun suomalaiset selviävät juhlavuodesta 2017, seuraa vuosi 2018. Silloin täytyy jotenkin käydä läpi sadan vuoden takainen sisällissota. Mutta kun siitä selvitään niin kyllä sitten helpottaa.