Uuden ylioppilaan juhlinnassa suurin osa perinteistä on vielä kunniassaan.
Kaupunkimaisen elämänmenon myötä juhlinta on kuitenkin jossain määrin muuttanut muotoaan. Siinä missä maaseutukylässä ovet ovat avoimina kaikille ilman kutsua, kaupungissa mennään paljolti kutsuttuina.
Ylioppilaan kotona järjestettävä juhla on perinteisesti ollut avoin tilaisuus, jonne on voinut mennä ilman erityistä kutsua nuorta onnittelemaan.
Viime vuosina on kuitenkin yleistynyt enemmän tapa, että kutsu juhliin esitetään esimerkiksi paikallislehdessä tai lähettämällä kutsukortti.
"Juhlille voi kuitenkin mennä kuka tahansa, joka haluaa nuorta muistaa. Sukulaisille annetaan yleensä jotain viestiä asiasta, vaikka muuten ei kutsuja esitettäisikään", tapakouluttaja Kaarina Suonperä kertoo.
Työpaikoilla voidaan miettiä, onko työkaverin nuorta muistettava ja voiko tilaisuuteen mennä. "On tyypillistä meille suomalaisille miettiä sitä, onko sinne pakko mennä ja pakko viedä jotain. Juhlia on kuitenkin elämässä niin vähän. Olemme ehkä unohtaneet se, että juhliin ei ole pakko mennä, vaan niihin saa mennä. Jos työkaverin nuori saa valkolakin, ainakin minä menisin onnittelukäynnille", Suonperä muistuttaa.
Erityistä kutsua on hyvä käyttää silloin, jos nuorella on sellaisia kavereita tai sukulaisia, jotka eivät muuten juhlaan tulisi.
Maalla juhlat
avoimia
Juhlatavoissa on eroja ja ne ovat Suonperän mukaan maaseudun eduksi. Nuoren valkolakki voi olla lähes koko kylälle juhlan aihe, kun taas kaupunkien kerrostaloissa edes naapurit eivät välttämättä nuorta muista.
Tuoreen ylioppilaan muistaminen lahjalla tuottaa usein päänvaivaa. Suonperän mukaan valtavista ruusukimpuista ei ole kauan iloa.
"Nuorella alkavat heti juhlan jälkeen rahahuolet. Minusta on hyvä antaa yksi kaunis ruusu ja sen lisäksi vaikka rahaa. Joidenkin mielestä se on loukkaavaa ja sillä opetetaan nuori rahaan kiinni. Minusta sillä opetetaan nuori panemaan rahaa säästöön odottamaan esimerkiksi jatko-opiskelua."
Suoperän mukaan rahan voi antaa setelinä kirjekuoressa ilman pankista hankittavaa lahjashekkiä.
Setelin suuruus on sitten jokaisen omasta kukkarosta kiinni. 20 euroa on kuitenkin melko yleinen lahjasumma, mutta läheiset sukulaiset voivat antaa paljon enemmänkin.
Mikäli haluaa muistaa nuorta jollain tavaralla, kannattaisi kuulla nuoren omia toiveita. "Nykyaikana suositussa elektroniikassa nuori itse on paras asiantuntija. Sukulaiset voivat lisäksi ostaa kimpassa jonkun kalliimman tuotteen."
Lahjakortti
suosiossa
Stockmannin Oulun tavaratalossa lahjakortteja ostetaan ylioppilaille paljon ja niiden suosio kasvaa vuosi vuodelta.
"Lahjakortin keskiarvo on 50 euroa ja siitä mennään jonkin verran ylöspäinkin. Lahjakortti on helppo ostaa ja se jättää nuorelle itselleen vapauden valita itselleen mieluista", markkinointiassistentti Kirsi Marttila Stockmannilta kertoo.
Ylioppaille ostetaan yleensä varsin laadukkaita tuotteita.
Niiden arvo on Marttilan mielikuvan mukaan noussut viime vuosina.
"Kun aikaisemmin ostettiin joku pieni, henkilökohtainen tavara, nyt voidaan antaa kokonainen sarja lasi- ja posliinituotteista. Nuoret osaavat jo vaatia jotain tiettyä sarja, jota he haluavat alkaa kerätä ensimmäistä omaa asuntoaan sisustaessaan", Marttila muistuttaa.
Tekstiiliosastolta lahjaksi ostetaan laadukkaita liinavaatteita. Elektroniikassa mp3-soittimen Marttila arvioi olevan suosittu lahjaidea.