Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuotta vietetään rennolla otteella. Linja on oikea. Laulu ja kaurapuurokin sopivat pönötystä paremmin ajan henkeen.
Juhlavuoden tunnuksella ME!/VI! halutaan korostaa nykysuomalaisuutta laajassa mielessä. Samalla muistutetaan siitä, että suomalaisia ovat kantaväestön ja vanhojen vähemmistöjen ohella myös uussuomalaiset ja ulkosuomalaiset.
Tunnuslogoon on valittu me-sanan lisäksi vastaava ruotsinkielinen ilmaisu vi. Nurinpäin käännetty juhlavuoden tunnus muodostaa vielä englanninkielisen sanan we (me). Supisuomalaisen yhteishengen ohella korostetaan siten kansainvälisyyttä.
Uussuomalaisten määrä on kasvussa, vaikka maahanmuuttajien osuus Suomessa on yhä vähäinen. Katukuva Oulun leveysasteillakin on huomattavan paljon värikkäämpi kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Juhlavuoden nettisivustolla www.suomi90.fi asia on huomioitu kuudella kielellä: palvelu tarjotaan suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi, ranskaksi, venäjäksi ja saameksi.
Monikulttuuriseksi ja monirotuiseksi maaksi Suomella on kuitenkin vielä matkaa niin hyvässä kuin pahassa. Me-hengellä halutaan nostattaa perinteiseen yhteiskuntaan kuulunutta yhteisöllisyyttä, ehkä liian pitkälle menneen yksilöllisyyden korostuksen sijaan. Eri tutkimuksissa on todistettu, että esimerkiksi vanhuusiän yksi keskeinen ongelma nyky-Suomessa on yksinäisyys. Yhteisöllisyys onkin arvo, josta suomalaiset voivat ottaa oppia eri maahanmuuttajaryhmiltä.
Tiedossa on koko vuoden kestävä juhlakavalkadi. Vuoden jokaiselle kuukaudelle on varattu tapahtumia yhteistyössä eri järjestöjen, yhdistysten, laitosten ja kuntien kanssa. Juhlavuosi huipentuu luonnollisesti itsenäisyyspäivän vastaanottoon 6.12.2007.
Juhlien teemoja on koottu historiasta ja tulevaisuudesta, luonnosta ja kesästä, muotoilusta, musiikista, kielestä ja kulttuurista sekä liikunnasta ja urheilusta. Teemoissa korostuvat siten suomalaisen elämänmuodon vahvuudet.
Nähtäväksi jää, mitä uutta eri puolille Suomea sirotellut 90-vuotistapahtumat antavat suomalaiselle hengenkohotukselle, sivistykselle ja tulevaisuudelle. Vaarana on, että vuosittain järjestettäviin tapahtumiin vain lätkäistään 90-vuotisjuhlaleima. Juhlavuoden tapahtumat eivät erikseen helli pohjoissuomalaisia, vaikka Kajaanin Runoviikko onkin nostettu Finland Festivalsin tapahtumakalenteriin.
Jotain konkreettista on juhlavuoden nimissä jo saatu aikaan. Ulkosuomalaisille sotaveteraaneille myönnetään tänä vuonna kaksoiskansalaisuus ilmaiseksi. Nuorisolle tarkoitettu rock-konsertti on kuitenkin vielä ilman rahoittajaa.
Eduskunnan 100-vuotisjuhlinnasta poiketen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlinnan on tarkoitus olla iloinen, rento ja kepeä tapahtumasarja. Tavoitteena on epädramatisoida suomalaisuutta. Juhlavuosi on samalla ministeri Tanja Saarelan taidonnäyte, sillä hän on juhlatoimikunnan valtuuskunnan puheenjohtaja.
Pääasiassa arvovaltaisista virkamiehistä koostuva juhlavuoden valtuuskunta ja toimikunta ovat panneet parastaan, mutta kansalaisjärjestöjen edustuksen puute valmisteluelimistä on kauneusvirhe. Toivon mukaan virkamiesten päässä kasvavat parhaat ideat, jotka vetävät joukoittain väkeä juhlavuoden tapahtumiin.
Tämä vuosi on väistämättä välietappi itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia odoteltaessa. Välijuhlien henkeen sopii rento ote. Kymmenen vuoden kuluttua juhlinnan ilme voi olla vakavampi ja arvokkaampi, mutta silloinkaan ei saa unohtaa kansaa.