Itsenäisyyden juhlavuosi loi kuvan kulttuurisesti rikkaasta ja turvallisesta maasta, jolla on myös hyvä tulevaisuus.
Tuleva vuosikin on merkkivuosi, mutta sitä vietetään jo toisenlaisissa tunnelmissa.
Vuosi 2017 Suomessa ei todennäköisesti jää kansalaisten muistiin vain vuotena toisten joukossa. Näin ainakin sopii toivoa.
Satavuotista valtiollista itsenäisyyttä juhlistettiin siinä määrin monipuolisesti, että jokainen, joka halusi löytää itselleen sopivan tavan osallistua juhlintaan, sellaisen todennäköisesti löysi.
Huomionarvoista oli julkisen vallan ohella myös yritysten, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten liikkeellelähtö – vaikkapa se, miten nuoret miehet ja naiset osallistuivat ympäri maata sankarihautojen kunniavartioihin. Tai Oulun seudulla se, miten Limingassa rakennettiin paikallisen aktiivisuuden varassa komea ooppera.
Itsenäisyyden juhlavuosi sai laajan näkyvyyden ulkomaillakin.
Juhlakaluille tavataan myös valtioiden välillä löytää myönteistä sanottavaa – vaikka väkisin. Vuolaita kehuja sai Suomikin, ja vaikka niitä katsoisi värjäytyneidenkin silmälasien läpi, monissa maailmalta tulleissa tervehdyksissä oli aitoa ihailua Suomen saavutuksia kohtaan.
Yksi muistamisen muoto – sinivalkoiset juhlavalaistukset kymmenissä merkittävissä kohteissa maailmalla – kertoivat nekin samasta asiasta.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomi lähtee seuraavalle satavuotiskaudelle yhteiskuntana, joka on asukkailleen maailman parhaita, ehkä jopa paras. Tästä on myös näyttöä kansainvälisissä vertailuissa. Tilastokeskus on koonnut niistä paljon puhuvan listan nettisivuilleen.
Näiden vertailujen mukaan Suomi on esimerkiksi maailman vakain maa, maailman turvallisin maa, ja Ruotsin ja Norjan kanssa maailman vapain maa. Meillä on myös maailman paras hallinto ja riippumattomin oikeuslaitos.
Ei pahoja saavutuksia, kun muistaa, mistä tilanteesta ensimmäiselle satavuotiskaudelle lähdettiin.
Kuluvan vuoden hyviin uutisiin kuuluu, että suomalaisten työllisyys on talouskasvun myötä kohentunut. Liian moni on silti edelleen ilman työtä. Erityisesti nuorten työttömyyteen ja syrjäytymiseen ei ole edelleenkään onnistuttu riittävän tehokkaasti tarttumaan.
Suuren juhlinnan, muualta tulleiden myönteisten arvioiden ja omienkin kehujen varassa kelluttaessa elää aina vaara jämähtää itsetyytyväiseen ja omahyväisyyteen.
Edessä on kuitenkin tästä tilasta havahtuminen toisenlaisiin tunnelmiin, kun pian julkiseen keskusteluun nousevat painokkaasti vuoden 1918 tapahtumat, ennen kaikkea verinen sisällissota.
Sen haavojen parantaminen oli sata vuotta sitten hidasta ja taitamatonta, ja joidenkin mielestä se prosessi on vieläkin kesken.
Edessä voi siis olla kansallisen itsetutkistelun vuosi. Se historian läpikäynti on toivottavasti parantavaa. Kansalaissodan muistutus tälle ajalle voi olla se, että minkään ryhmän ei pitäisi kokea osattomuutta.
Näin surullisemman merkkivuoden vietto kiertyy itsenäisyyden juhlavuoden sanomaan. Sen tunnushan korosti yhteenkuuluvuutta ytimekkään Yhdessä – Tillsammans -tunnuslauseen kautta.