Täyden vuosisadan täyttänyt Suomen eduskunta ja yleinen äänioikeus ovat kansakunnan peruspilareita, joita on syytäkin juhlia näyttävästi. Ja niin niitä myös juhlitaan. Juhlatapahtumat alkoivat jo viime kevättalvena, ja ne jatkuvat ensi kesään asti. Lievää hammasten kiristelyä humun keskellä aiheuttaa tosin se, että järin paljon ei ole ollut tarjolla etenkään pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvalle tavalliselle suomalaiselle.
Julki tulleet tiedot ja väitteet eduskunnan juhlien rahankäytön leväperäisyydestä laskevat niin ikään veroalamaisten juhlatuulta.
Juhlallisuuksien budjetti nousi 2005 arvioidusta 3,7 miljoonasta eurosta viime keväänä jo kuuteen miljoonaan, mutta kokonaissumma selviää vasta myöhemmin. Joskus laskun loppusumma selviää tavalliselle kansalaisellekin vasta seuraavana aamuna, mutta kansakunnan kaapin päällä istuvilta pitää edellyttää erityistä tarkkuutta yhteisten rahojen käytössä.
Myrskyn silmään rahojen käytöstä on joutunut eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen, jonka päätöksistä ulkopuolinen tilintarkastaja löysi paljon huomautettavaa. Voikin kysellä, kuinka juhlallisuuksille ei ole määritetty omaa budjettia, kuinka juhlakirjan kuvitus voi maksaa 167 000 euroa tai saattoiko Tiitinen istua pääjuhlapaikkaa valittaessa sekä ostajan tuolilla pääsihteerinä ja myyjän tuolilla Kansallisoopperan hallituksen puheenjohtajana. Sitäkin sopii perätä, ovatko eduskunnan kansliatoimikunta ja juhlatoimikunta nuijineet päätöksiä pöytään silmät kiinni.
Eduskunnan kolmella kansanedustaja-tilintarkastajalla on nyt tarkka paikka. Heidän on syytä hoitaa tehtävänsä kylmäpäisesti ja vastuullisesti. Kansalla on oikeus tietää.