Voiton päivä on tärkeä juhla, johon Suomen valtiojohdon on viisasta osallistua. Nyky-Venäjä ei ole kuitenkaan tehnyt riittävästi parantaakseen juhlamieltä.
Toisen maailmansodan päättymistä juhlitaan tänään Moskovassa näyttävästi, ja paikalla ovat lähes kaikkien Euroopan valtioiden päämiehet. Natsi-Saksan kukistaminen on niin tärkeä historian merkkipaalu, että sen 60-vuotispäivän muistaminen on perusteltua. Neuvostoliitto maksoi sodasta raskaimman hinnan, runsaasti yli 20 miljoonaa kuollutta.
Voiton päivän juhlinta istuu maailmantilanteeseen paremmin kuin ehkä kertaakaan aiemmin. Kylmästä sodasta on päästy jo ajat sitten eroon, ja maailmaa yhdistää terrorismin vastainen taistelu. Positiivisinta on kuitenkin se, että toisen maailmansodan jälkiseurauksia on pystytty jo korjaamaan.
Eurooppa repesi sodan jälkeen kahtia, kun voittajavallat jakoivat sen vaikutuspiireihinsä. Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto tekivät jo vuoden 1939 hyökkäämättömyyssopimuksella suppeamman ja brutaalimman etupiirijaon. Eurooppa on jälleen yhtenäinen, mutta siihen meni kuusi vuosikymmentä.
Lähtökohdat vuosipäivän vilpittömälle juhlinnalle olisivat siten mitä parhaat. Voi vain valittaa, ettei historiallisen hetken tarjoamiin mahdollisuuksiin hoitaa sodan jättämiä kipupisteitä ole tartuttu. Vastuu tästä kuuluu ennen muuta Venäjälle, jolle näyttää olevan yhä ylivoimaista katsoa omaa historiaansa silmiin.
Räikein osoitus tästä on Baltia. Venäjän edustajat ovat esittäneet Baltian maiden miehityksestä läpinäkyviä ja tosiseikkoihin perustumattomia tulkintoja. Presidentti Vladimir Putin korjasi vahinkoa hieman saksalaisten tv-kanavien haastattelussa sanoessaan, että Baltian maat olivat tuolloin maailmanpolitiikan pelinappuloita ja että niiden kansoille koitui tästä murhenäytelmä.
On ymmärrettävää, että Viron ja Liettuan presidentit päättivät olla osallistumatta Moskovan juhliin. Latvian presidentin osallistumispäätöstä ei voi myöskään tuomita. Kaikki kolme valtiota ovat jo sekä EU:n että Naton jäseniä, mutta suhteet Venäjään ovat yhä ongelmalliset. Päävastuun siitä kantaa Venäjä.
Toivoa sopii, että tiedot Venäjän ja Viron rajasopimuksen allekirjoituksesta parin viikon päästä pitävät paikkansa. Juhlat Moskovassa antavat vieraille tilaisuuden viedä viestiä, että rajasopimus on saatava pikimmiten aikaan myös Latvian kanssa. Latvian ja koko Baltian kannalta oli tärkeää, että presidentti George W. Bush sisällytti matkaansa myös vierailun Riikaan.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ilmoitti jo hyvissä ajoin osallistuvansa Voiton päivän juhliin. Päätös on perusteltu. Päinvastainen ratkaisu olisi antanut väärän signaalin sekä kotiyleisölle että muulle maailmalle. Kuten Halonen sanoi Venäjän ulkoministeriön arvostelemassa puheessaan, eloonjäännistään taistellut Suomi kävi erillissodan jäämättä kiitollisuudenvelkaan mihinkään suuntaan.
Ennakkomerkit viittaavat siihen, että Moskovassa nähdään turhankin mahtipontinen ja neuvostohenkinen juhla. Pönäkkyyttä voi tiettyyn mittaan ymmärtää; isäntämaa haluaa osoittaa paitsi merkityksensä natsi-Saksan kaadossa myös todistella nousevaa voimaansa. Juhlatyyli on vain paljon paljastava todiste, ettei huoli Venäjän demokratian tilasta ole tuulesta temmattu.
Juhlan jälkeen alkaa arki jo tiistaina, jolloin EU ja Venäjä pitävät huippukokouksensa. Siinä yritetään aukoa pahasti solmuisia suhteita. On syytä toivoa, ettei nyt nähdä viime vuoden lopun toisintoa. Huippukokous päättyi silloin täydelliseen epäonnistumiseen.