Lähestyvä Oulun kaupungin juhlavuosi on saattanut maailmaan kaksi kirjaa, jotka kilpailevat paikasta juhlapäivän kahvipöydässä ja erilaisten muistamisten ja kohteliaisuuksien välikappaleina.
Tässä tarkoituksessa molemmat kirjat palvelevat hyvin. Ne ovat esineinä oikean mallisia, sivuiltaan neliömäisiä, kovakantisia ja värikkäitä.
Kaunokirjoitustyyliin kirjoitettu kaupungin nimi koristaa kansia samalla lailla kuin hieman kiristävä kravatti kaupunginisän kaulassa.
Molemmat kirjat ovat liki saman paksuisia; mitta lienee optimi tavoiteltaessa riittävää vakuuttavuutta lahjaesineenä ja toisaalta kohtuullista hintaa ja helppoa käsiteltävyyttä.
Sisällöllisestikin resepti on sama. Molemmissa pääosassa ovat valokuvat. Teksteillä on täydentävä rooli. Läheskään kaikkia kuvia ei selitetä, teksti kulkee omaa polkuaan, välillä käsi kädessä kuvakerronnan kanssa, välillä siitä etääntyen. Tämä on perusteltua, sillä kuva ja teksti kertovat luontojaan eri asioita.
Ilpo Okkosen kirja - näin on paikallaan todeta, sillä kyseessä on ennen muuta kuvateos - muistuttaa paljon Okkosen aiempia kaupunkikirjoja. Edellinen Oulu-kuvateos on loppuunmyyty, joten kyseessä on tavallaan päivitetty uusintapainos.
Arkkitehdin silmän ohjaama kamera on valikoinut sekä laajoja kaupunkinäkymiä että rakennusten yksityiskohtia. Kuvissa näyttäytyvät pohjoisen valon monet ulottuvuudet hienosti; talvipäivän pakkashämystä syysaamun kirpeyteen.
Säätiloista jää ehkä puuttumaan vain se tavallisen harmaa, viimaisen kolea talvipäivä, mutta sen puute kuvaajalle sallittakoon.
Okkosen kamera on poiminut kaupungista eloisan gallerian iloisia ja kauniita ihmisiä. Tämä touhukas maailma näyttää kovasti samalta kuin Okkosen esimerkiksi Torniosta vastaavaan juhlakirjaan löytämä. Tietystä hymistelevyydestään huolimatta näitä kuvia katselee mielikseen, ei vähiten sen vuoksi, että niistä saattaa bongata vaikka tuttujakin. Tavallisilla kaupunkilaisillakin on sijansa juhlakirjassa.
Jukka Ukkolan teksti on sujuvaa ja rivien välistä paljastuu, että kirjoittaja tuntee kaupungin. Päätekstien aiheiksi on leikillisesti otettu kuivia tilastotietoja. Pikkunäppärä huumori Ukkolalta toki syntyy, mutta toiseen kertaan ei näihin teksteihin jaksa palata. Ukkola olisi varmasti osannut avata hieman syvällisempiäkin perspektiivejä Ouluun ja oululaisuuteen.
Tauno Kohosen ja Tuomo-Juhani Tapion kirja tykittää heti alkusivuilla raskaalla sarjalla: presidentillä, maaherralla ja kaupunginjohtajalla, jotka vuorollaan esittävät tervehdyspuheensa. Tunnelma on harras kuin pohjalaisessa itsenäisyysjuhlassa.
Tuomo-Juhani Tapion tekstistä olen erottavinani kokeneen journalistin sujuvuutta, mutta mukana on myös paatoksellista markkinointiviestintää parhaaseen komiteatyyliin - ikään kuin kirjoittaja vaihtuisi välillä.
Kuvallisesti Kohosen ja Okkosen näkemykset Oulusta ovat samansuuntaiset. Mukana ovat tutut suistomaisemat, idylliset puutalot ja tupruttavat savupiiput auringonlaskussa. Mutta mikä mahtaa olla marketin parkkipaikan lisäarvo oululaisuudelle, niin kaupunkilaisen arkea kuin se onkin? Ilmeisesti tasapuolisuussyistä mukana on sekä punaisen että vihreän markettiketjun parkkialue.
Kohosen kuvat esittäytyvät pienempinä ja ehkä siksi jäävät hieman vaisummiksi - Okkosen kirjan taitto on rohkeampi ja ilmeikkäämpi. Kohosen teoksessa on myös mukana historiallista kuva-aineistoa.
Oulu-kuvakirjojen vertailukohteeksi tarjoutuu aiemmin tänä vuonna julkaistu Turun kaupungin juhlakirja. Vuosia tuli täyteen 775, kaipa tuo juhlavuosi on tuokin. Juhlihan Torniokin 475-vuotispäiviään poikkeuksellisen tomerasti. Hihat ovat heiluneet myös Suomen Turussa.
Turku-kirja on oululaisteoksista poiketen kirjoittajan teos. Professori ja päätoimittaja Jarmo Virmavirta on rakentanut teoksensa haastattelujen varaan. Turulle äänen antavat arkkitehti Benito Casagrande, arkkipiispa John Vikström, joulurauhan julistaja, ja kansliapäällikkö Paavo Heinonen sekä 14 muuta turkulaista. Kunkin haastattelun yhteydessä tarkastellaan laajemmin kyseistä elämänalaa paikallisperspektiivistä; esimerkiksi Leena Landerin perässä marssii valokeilaan pitkä liuta turkulaiskirjailijoita.
Näin syntyy kattava kuva kaupungista. Näkökulma on kuitenkin päätoimittajan; kaikilla ei ole samoja kavereita kuin Virmavirralla. Taviksen Turku lienee henkilötasolla varsin toisenlainen. Silti tämä kirja kertoo havainnollisesti sen mikä Oulu-kuvakirjoista puuttuu: perusteellinen ja paneutuva kertomus siitä, mitä kaupunki korean kuorensa alla oikeasti on.
Virmavirta listaa kirjan valokuvaajat teoksen etulehdellä, kuvakohtaisesti lähteitä erittelemättä. Riitta Salmi näkyy kuvanneen henkilökuvat; se on tehty ajatuksella. Muuten kuvasto on koottu eri lähteistä, ja joku tasoltaan heikompikin otos on mukaan livahtanut.