Tavallista oululaista ei jännitä kaupunginvaltuustolta perjantaina odotettavissa oleva juhlapäätös. Kaupunkilaisilta ei saa kiskottua hohtimillakaan isoja toiveita. Oululainen on kotikaupunkiinsa tyytyväinen.
Kaupunkilaisten ei kannata elätellä valtuustolta lupausta vaikkapa Raatin stadionin pikaisesta remontista ja vieläpä omasta stadionintornista. Oululainen saa olla iloinen, jos hän oikeasti käsittää lauantaina Kalevan luettuaan, mistä valtuusto oikein päätti.
Iloinen poikkeus on noin 15 vuoden takainen nuorisovuosi, jolloin päätettiin kunnostaa Torikadun varressa sijainnut vanha poliisilaitos nuoriso- ja kulttuurikeskukseksi Nukuksi.
Oulun täyttäessä 390 vuotta 1995 kaupunginvaltuusto hyväksyi Oulun kansainvälistymisohjelman ja samalla perustettiin kansainvälistymisrahasto, josta on jaeltu pieniä apurahoja nuorille ja harrastelijoille yhteyksien pitoon eri puolille maailmaa.
Kun Oulu täytti 375 vuotta 1980, valtuusto teki merkittävän linjauksen ryhtyä kehittämään Pikisaarta ja Hupisaaria. Hupisaarista on tullut Oulun sydän, joka sai viime kesänä uudeksi sepelvaltimoksi upeat kalaportaat. Näin juhlapäätös poiki oululaisille kauneutta.
Kulttuuriteoksi voitaneen näin jälkeenpäin arvioida myös päätöstä Pikisaaren kehittämisestä. Saareen on avattu uusi suosittu kevyen liikenteen yhteys teatterin ja kirjaston kupeesta. Saari on herännyt unestaan.
Tämän vuoden juhlatilaisuuksien kutsut on postitettu kirjekuoressa, jossa on Merelle-veistos. Se on 375-vuotisjuhlien peruja. Jo ennen patsaan paljastusta oululaiset saivat aikaan monta loistavaa kulttuurikiistaa. Oliko patsasvalinta onnistunut vai ei? Nyt Merelle on osa Oulua.