Juhlan jälkeen uuteen aikaan

Komeaan 25 vuoden ikään ehtinyt Oulun kansainvälinen lastenelokuvien festivaali siirtyy kohti tulevia vuosia uuden vetäjän johdossa. Festivaalin taiteellisen johtajan vastuuta kantanut Pentti Kejonen luovuttaa vuosien työn jälkeen vetovuoron uusille innokkaille elokuvaihmisille.

Komeaan 25 vuoden ikään ehtinyt Oulun kansainvälinen lastenelokuvien festivaali siirtyy kohti tulevia vuosia uuden vetäjän johdossa.

Festivaalin taiteellisen johtajan vastuuta kantanut Pentti Kejonen luovuttaa vuosien työn jälkeen vetovuoron uusille innokkaille elokuvaihmisille.

"Olen miettinyt vetäytymistä jo monta vuotta. 25 vuotta on niin pitkä aika, että tarvitaan sukupolvenvaihdosta. Uusi vetäjä on harkinnassani", Kejonen sanoo, mutta myöntää, ettei mitään päätöksiä uusista nimistä ole vielä tehty.

Festivaalijohtajan mielestä neljännesvuosisadan jälkeen on hyvä aika vaihtaa vetäjää ja tarkastella muutenkin, missä lastenelokuvassa ja Oulun festivaaleilla mennään.

Kejonen on erittäin ilahtunut siitä, että festivaali on pystynyt viime vuosina uusiutumaan.

Pari vuotta sitten tapahtumaan saatiin mukaan lasten itsensä tekemien elokuvien Oskari-kilpailu ja tänä vuonna oli pelikarnevaalin vuoro.

"Peliseminaari on erinomainen esimerkki uusista tuulista, ensimmäinen lapsille ja nuorille suunnattu pelitapahtuma. Pekko Koskinen on ollut aivan loistava henkilö aloittamaan jotain uutta", Kejonen kehuu.

Kejosen mukaan uusien tuulien rinnalla festivaaleilla kunnioitetaan jatkossakin perinteistä 35-millistä filmiä. Myös kansainvälisyys säilyy kuvioissa .



Pitkät leffat elävät, lyhyttuotanto kituu


Pentti Kejonen ei pelkää lastenelokuvatapahtuman kuihtuvan uusissa käsissä. Hänen mukaansa Oulussa osataan arvostaa suomalaisia lastenelokuvien tekijöitä ja esimerkiksi kaupungin opetusvirasto on luvannut jatkaa ensi vuonna festivaalielokuvien koulunäytäntöjen tukemista.

Kotimaisen lastenelokuvan tulevaisuuden Kejonen näkee kaksijakoisena: kokopitkiä elokuvia valmistuu mukavasti, mutta lyhytelokuvatuotanto kituu.

"Kun vuonna 1982 aloitettiin, niin silloin valmistui ensimmäinen vakavasti otettava kotimainen lastenelokuva pitkään aikaan eli Kuningas, jolla ei ollut sydäntä. 1990-luvun lopussa Raimo O. Niemen Poika ja Ilves oli niin suuri menestys, että se muutti koko käsitystä lastenelokuvasta. Sen jälkeen pitkiä kotimaisia elokuvia on tullut ihan hyvin."

"Toisaalta silloin kun me aloitimme, niin kotimaisessa katselmuksessa oli lyhyitä lastenelokuvia, joita muun muassa Heikki Prepula ja Liisa Helminen tekivät. Nyt lyhyiden lastenelokuvien tekijät ovat täysin hävinneet. Pienille päiväkoti-ikäisille lapsille ei tehdä yhtään mitään. Ei edes televisio tee. Kaikki ostetaan ulkomailta", Kejonen hämmästelee.

Elokuva-ammattilaisen syyttävä sormi kohdistuu Yleisradion suuntaan.

"Vielä 10 vuotta sitten Yleisradio osti meiltä kilpasarjan elokuvista suurin piirtein puolet, ja niille oli television ohjelmistossa oma paikkansa. Nyt Yle ei osta mitään. Yleisradiolla ei ole mitään ohjelmapaikkaa, jossa se näyttäisi pitkiä lastenelokuvia. On suorastaan häpeällinen tilanne, että näin on käynyt", Pentti Kejonen painottaa.

Ilmoita asiavirheestä