Ensin nousivat ihmiset parvella. Taputusten vain jatkuessa festivaalin taiteellinen johtaja Seppo Kimanen kukitti soittajat saunavastoilla ja sitten koko permannon yleisö nousi seisomaan. Ei villiintymistä, ei huutoja. Vain syvä kiitollisuus ja kunnioitus. Aidot jäähyväiset.
Vuosia Kuhmossa soittanut Lindsay-kvartetti oli sanonut näkemiin ja soittanut viimeisen konserttinsa kamarimusiikkijuhlilla.
Kaksi Haydnia, jousikvartetto F-duurissa lisänimellä Uni ja jousikvartetto C-duurissa lisänimellä Keisari edustivat sitä, kun muusikot ovat lopettaessaan vielä kaikkein parhaimmillaan. Nämä Haydnin tulkinnat eivät unettaneet. Sähäkkyyttä, laulullisuutta, syvällisyyttä ja keveyttä riitti alusta loppuun.
Tunnelma Lentua-salissa oli käsin kosketeltavan herkkä ja vakava. Eivät vain soittajat, vaan myös yleisö antoi esiintyjille kaikkensa, kuin kiitokseksi vuosien monista upeista kokemuksista Lindsay-kvartetin kanssa.
Samassa tiistai-illan viimeisessä konsertissa Antti Siirala antoi konserttiflyygelin loistaa Haydnin C-duuripianosonaatissa. Historiallisesti ajateltuna säveltäjä ei itse koskaan olisi voinut kuvitellakaan moista äänimaailmaa, sillä kehittymässä oleva piano oli 1790-luvulla vielä kaukana modernista flyygelistä.
Siiralan soitossa ilmaisullisuus ja musiikin erittely ovat tällä hetkellä mukavassa tasapainossa. Ehkä hän on nyt samalla aaltopituudella juuri Haydnin maailman kanssa.
Kolmas jo Kuhmossa
Jos Lindsay sanoi yleisölle hyvästit, niin säveltäjä Jouni Kaipainen se vaan jatkoi tuttavuuttaan kamarimusiikkiyleisön kanssa. Kuhmossa kantaesityksensä sai jo Kaipaisen kolmas teos, viides jousikvartetto, jonka esitti Kontion koululla tiistai-iltana Uusi Helsinki -kvartetti.
Kolmiosaista kvartettoa leimasi orgaaninen, musiikillisen aineksen kasvuun ja vähenemiseen sitoutunut rakenne. Teos oli tyylikäs, jonka arvovaltaa edes onneton kännykän piipitys ei pystynyt tuhoamaan.
Festivaalin käännyttyä toiselle viikolleen myös musiikkikurssilaiset ovat päässeet näyttämään osaamistaan. Mielenkiintoinen tuttavuus on Sibelius-Akatemiassa opiskelevien neitosten Uwantus-kvartetti, joka soitti keskiviikon Päivän inspiraatiot -konsertissa T?aikovskin ensimmäisen jousikvarteton D-duuri op. 11.
Kvartetin yhteispeli, nyanssien tarjoaminen ja karhean draaman taju osoittavat, että työtä on tehty paljon ja intohimoisesti. Uwantus tulee mitä todennäköisimmin tekemään lähivuosina taiteellisen läpimurtonsa. Ei hetken huumassa, vaan pitkäjänteisen työn tuloksena. Kuhmossa tytöt ovat soittaneet Petersen-kvartetin oppilaina.
Keskiviikon antia
Keskiviikkona aamupäivän kirkkosarjassa Haydnin kvartettojen keskuspilarina soi jälleen yksi Luciano Berion Sequenza, tällä kertaa numero VII, joka on kirjoitettu oboelle. Marie-Luise Modersohn teki sävellyksestä viettelevän, joka toimisi hyvin vaikka käärmeenlumoojana. Pitkää akustista borduna-ääntä soitti teoksessa sellolla Tomas Djupsjöbacka.
Vielä tekee mieleni nostaa konserttiohjelmista esille viulisti Hagai Shahamin ja pianisti Konstantin Boginon Kuhmo-talossa esittämä Ernst Blochin (1880-1959) Baal Shem, Kolme kuvaa hasidistisesta elämästä viululle ja pianolle. Teoksen osat Katumus, Improvisaatio ja Riemu toivat tunnekylläisen ja haikeaniloisen palan juutalaista historiaa keskelle enharmonista pohjoisen puumaailmaa. Vastausta vaille jääviä kysymyksiä, joiden päälle on vain viritettävä kipeä tanssi.