Vaikka kaupungin neljäsataavuotispäivät ovat vain kerran tuhannessa vuodessa, on kolikon kysyntä ylittänyt kaikki odotukset. Kun vasara alasimeen kilahtaa, niin kolikko muistoksi vilahtaa.
"Tavoitteena on, että kaikilla oululaisilla olisi mahdollisuus lyödä juhlakolikko itselleen. Suosio yllätti meidät täysin, vaikka tiesimmekin oululaiset äärimmäisen kotiseuturakkaiksi ihmisiksi. Kolikkoja on taottu lapsille ja lapsenlapsille ja lähetelty Alaskaan asti", Oulu 400 -juhlavuoden ohjelmakoordinaattori Sirkka-Liisa Patokoski kertoo.
Kolikkojen lyöminen aloitettiin Oulun neljäsataavuotispäivänä 8. toukokuuta. Kuukauden aikana on juhlakolikkoja käyty takomassa arviolta jo 9 000 lyönnin edestä.
Eilispäivän kolea sadesääkään ei karkottanut rahantekijöitä. Puoleenpäivään mennessä oli Myllyojan asukastuvalla käynyt jo parisenkymmentä takojaa, kertoo koneen käytöstä vastannut Eero Huotari.
"Suurin osa haluaa lyödä itse rahansa. Jokaisesta rahasta tulee uniikki kappale", Huotari sanoo.
"Täällä on tämän viikon aikana lyöty jo 1 100 kolikkoa. Kuparisia on mennyt melkein kaksi kertaa enemmän kuin alumiinisia", toinen konemies Asko Mäkelä lisää.
Esa Launonen takoi tihkusateessa kuusi kolikkoa, joista yksi menee siskolle Sveitsiin asti. Launosen mielestä rahanteko oli yllättävän helppoa. Helvi Kemppainenkin innostui rahan tekemisestä, vaikka oli alunperin tullut asukastuvalle rahaa kuluttamaan.
"Mukava muistohan tuo juhlavuodesta on", Kemppainen toteaa ja tarttuu vasaraan.
Rahaa on käynyt takomassa kaikenikäisiä ihmisiä - ikähaarukka yltää sikiöistä senioreihin.
"Eräskin äiti takoi yhden kolikon vielä mahassaan olleelle lapselle", Mäkelä kertoo.
Alumiininen juhlakolikko maksaa euron ja kuparinen kaksi euroa. Kolikon on suunnitellut graafinen suunnittelija Niina Teräslahti.