Matti Vanhasen toisen hallituksen kuherruskuukausi on ollut ministereille ja hallituspuolueille hohdokasta aikaa. Uusi hallitus on saanut vain harvoin osakseen sellaista määrää yleistä hyväksyntää, paikoin jopa suitsutusta, kuin ensimmäinen puhtaasti vaalituloksen pohjalta muodostettu porvarihallitus yli 40 vuoteen. Olo onnentoivotusten ja kukkaloiston keskellä on varmaankin hivellyt ministerien itsetuntoa.
Sinivihreän hallituksen synty oli melkoinen yllätys itse kullekin, mutta ehkä juuri sen takia siihen kohdistuu myös hyvin paljon positiivista odotusarvoa. Hallitukselta toivotaan uusia avauksia, jopa koko Suomen modernisointia. Nyt on ainakin teoriassa mahdollisuus poistaa Suomesta sellaisia luutumia, joihin ei ole ollut mahdollista koskea SDP:n pitkällä valtakaudella.
Jokaisella hallituspohjalla on jatkuvuuden kannalta tärkeä merkitys. Kun porvarihallituskausi aikanaan päättyy, uudelta pohjalta muodostettavan kabinetin velvollisuus on puolestaan toteuttaa ne välttämättöminä pidettävät uudistukset, joihin porvarihallitus ei kykene tai joita se ei halua tehdä. Maan pitää kehittyä koko ajan.
Uusi hallitus läväytti omat korttinsa pöytään hallitusohjelmassa. Se on hämmentävä, yli 60-sivuinen dokumentti, johon on koottu uskomaton määrä toiveita ja tavoitteita. Eri puolilla Suomea ei ole ennen tavattu yhtä paljon onnellisia lobbareita, etujärjestöväkeä ja muita omien etujensa vaalijoita, jotka kertovat saaneensa lauseen uuden hallituksen ohjelmaan.
Hallitus arvioi keskiviikkona ensimmäisen kerran ohjelmaansa eurojen valossa, ja viimeistään silloin alkaa paluu karuun arkeen - ellei se alkanut jo, kun työnantajat vetivät maton tupon alta ja Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin kirje tipahti ulkoministeri Ilkka Kanervan pöydälle. Tai kun Tallinnan patsaskiista leimahti.
Jokainen laskutaitoinen näkee nopeasti, etteivät pitkän hallitusohjelman kaikki hienot kirjaukset mahdu millään budjettikehykseen, josta sinivihreä hallitus on luvannut pitää kuuliaisesti kiinni. Valmistelusta tihkuneiden tietojen mukaan budjettikehys kasvaa nettomääräisesti 1,3 miljardilla eurolla niin sanotusta teknisestä kehyksestä, josta Vanhasen ensimmäinen hallitus sopi aiemmin tänä vuonna.
Kun 255 miljoonan euron sisäinen siirto otetaan huomioon, kehyksen kasvuksi saadaan 1,55 miljardia. Ja jos veronkevennykset lisätään vielä siihen, kehyksen kasvuksi tulee komea 3,2 miljardin lisäys. Luvulla ei kuitenkaan voi patsastella kestävin perustein, koska aitoa kasvua on vain tuo 1,3 miljardia.
Sitä pitää verrata lausuntoihin ennen vaaleja. Keskustalaiset Matti Vanhasta myöten puhuivat 1,5 miljardista, joten johtavan hallituspuolueen ministerit joutuvat korjaamaan itse omia puheitaan. Kokoomuslaiset puhuivat noin miljardista ennen vaaleja, joten hyväksyykö uusi valtiovarainministeri Jyrki Katainen heti ensi töikseen liian löperön kehyksen. Se lasketaan kuitenkin luultavasti kokoomuksen kentälläkin ansioksi.
Yksi kiintoisimpia kohtia hallitusohjelmassa on ruoan arvonlisäveron alennus 12 prosenttiin. Keskusta on ajanut sitä pitkään, ja siitä ehti tulla puolueelle jonkinlainen arvovaltakysymys. Keskustahan ei saanut vaatimustaan punamultahallituksen ohjelmaan SDP:n vastustuksen takia. Ruoan alv:n alennusta ei ole Kataisen johdolla valmistellussa ensi vuoden kehyksessä. Se on luvassa vasta vaalikauden lopulla - elleivät keskustan ministerit painosta keskiviikkona valtiovarainministeriötä muuttamaan esitystään.
Kokoomus sai hallitusohjelmaan maininnan koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkojen korjauksesta. Sen taustalla oli puoluesihteeri Taru Tujunen linjaus ennen vaaleja. Hän kertoi kokoomuksen ajavan 500 euron korotusta hoitajien palkkoihin kuussa. Kohuttu linjaus syntyi siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että kokoomus jää oppositioon - eikä joudu puheistaan vastuuseen.
Nyt puolue on hallituksessa ja toteuttamassa vaalilupauksiaan. Tujusen vaalilupauksen hinnaksi on laskettu noin 800 miljoonaa euroa. Kokoomus on sittemmin täsmentänyt Tujusen linjausta kertomalla, ettei hoitajien palkkojen korjausta ollut alun perinkään aiottu toteuttaa kerralla.
Puheenjohtaja Kataisen kehysesityksessä on varattu 150 miljoonaa tuohon tarkoitukseen, mutta kun se on osa kuntien valtionosuuksien yleistä lisäystä, ei ole mitään takeita tai edes keinoja, joiden avulla se voitaisiin kohdentaa hoitohenkilöstölle. Pikemmin on syytä olettaa, että potti leviää laajalle kuntien palkkaneuvotteluissa ja supistuu hoitajien kannalta minimaaliseksi.
Hallitsemisen arki on välillä ankeaa.