Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlinta polkaistaan vauhtiin tänään lauantaina. Vuorokauden vaihtuessa kautta maan räiskyvät ilotulitukset toivottavat uuden vuoden ja sadan vuoden itsenäisyyden tervetulleeksi.
Juhlavuosi näkyy ja kuuluu vuoden mittaan tuhansissa tapahtumissa. Ohjelmassa on vuoden varrella tapahtumia, tilaisuuksia ja näyttelyitä sellainen määrä, että juhlavuotta tuskin voi olla huomaamatta.
Jo pelkästään Suomi 100-juhlavuotissivuston läpikäyminen on läkähdyttävä kokemus. Onnistuessaan juhlavuodesta jää kestävä muistijälki, samalla kun hetkessä on mahdollista kokea ainutlaatuisia elämyksiä.
Juhlien ennakkovalmistelu on saanut kansalaiset liikkeelle. Juhlavuoden ohjelmaan on ilmoittautunut jo lähes 3 000 hanketta ja valmisteluihin on osallistunut noin 400 000 suomalaista. Koska kansalaiset ja järjestöt voivat tehdä itse näitä ehdotuksia, on luvassa varsin omannäköistä juhlintaa.
Valtakunnallisesta juhlahumusta huolimatta suurin osa ihmisistä haluaa viettää juhlavuotta perheen ja ystävien parissa. Varsin merkittävä osa on valmis osallistumaan tapahtumatalkoisiin jollakin tavalla.
Viralliset juhlat, pönötys ja erilaiset seminaarit ovat kansalaisten toivelistan loppupäässä.
Jo tsaarin ajalla perustettu pohjoissuomalainen Kaleva osallistuu monin tavoin satavuotiaan isänmaan juhlintaan paperilehden sivuilla, verkkolehdessä, ihmisten parissa ja tapahtumissa. Kalevan juhlavuoden teemana on, mistä Suomi tulee ja minne olemme menossa.
Satavuotiasta Suomea kelpaa juhlia. Pohjoisen Euroopan reunamaan itsenäisyyden satavuotinen historia on kiehtova jännitysnäytelmä.
Monilla kansainvälisillä mittareilla Suomi on maailman paras paikka asua ja elää. Suomi on vaurastunut, kaupungistunut ja teollistunut. Kantavana pohjavireenä ollut koulutuksen arvostaminen on osa menestystä.
Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Suomi on selviytynyt sisäisistä ristiriidoista, itsenäisyyden menettämisen uhasta ja jälleenrakennuksesta nykyiseen vakiintuneeseen demokratiaan ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan.
Yhteiskunnallinen kehitys on tasolla, johon monilla länsimaisen ja ennen muuta pohjoismaisen viitekehyksen ulkopuolisilla mailla on vielä pitkä matka.
Aineellinen ja henkinen hyvinvointi otetaan usein itsestäänselvyytenä, vaikka kaiken perustana on sukupolvien ketjun arkinen aherrus ja työ.
Suomi on samanlainen, mutta myös erilainen, sillä jokaisella sukupolvella on omat ainutlaatuiset sukupolvikokemuksensa. Vertailussa mittatikkua on osattava suhteuttaa, ettei sorruta muiden vähättelyyn.
Suomi ei ole lähestulkoonkaan valmis. Tuntosarvet on pidettävä herkkinä oikeudenmukaisen ja taloudellisesti kestävän yhteiskuntakehityksen jatkumiseksi.
Modernin maailman saavutuksista huolimatta ympärillä väijyy uhkakuvia, jotka ovat liiankin tuttuja takaumia menneisyydestä. Ulkoisia ja sisäisiä ongelmia joudutaan ratkomaan myös juhlavuonna.
Pääkirjoitus