Nokia tekee Oulussa todellisen juhannussiivon. Yhtiö putsaa hallit ja nurkat puhtaaksi nokialaisista.
Kiitokset vain Oulun yliopistolle, jonka älytehtaasta on tuotettu leegioittain tietoa, taitoa, tutkimusta ja edullista työvoimaa veronmaksajien kustannuksella.
Nokia on antanut yhteiskunnalle paljon, mutta kyllä se on saanutkin. Terveisiä omistajille.
Tässä siivouksessa Oulussa lähtöpassit saa 500–600 nokialaista. Irtisanottavat, muistakaa muutosjohtajien hokema: murroksessa piilee mahdollisuus, itku pois ja katse tulevaisuuteen. Sorry vaan, että nyt tulee potku takapuoleen ja tervemenoa.
Epävarmaa kitkuttelua kestää vielä kauniimmat kesäkuukaudet, minkä jälkeen selviää, ketkä lopulta saavat laput käteen.
Hallituksen uuden puheenjohtajan Risto Siilasmaan ja toimitusjohtaja Stephen Elopin ensimmäinen yhteinen diplomityö alkaa olla valmis. Pelkkää sopeuttamista rakkauden ja intohimon nimissä.
Medialle yhtiöstä on jäänyt outo kuva. Lehdestä kun soitettiin, ei löytynyt kommentaattoria yksinkertaisiin kysymyksiin, kun hätääntyneinä pelättiin, että ne arvaa, että se olin minä joka kerroin. Katukuvassa kukaan ei tunnista paikallisia johtajia.
Asioita kommentoi vain toimitusjohtaja. Ja niin isopalkkaista herraa ei viitsi ihan vähästä vaivata. Yhteiskuntavastuu ja tiedottaminen on jätetty paikallisille pääluottamusmiehille.
Viestinnässä jatkuu sama tyly ei kommentoida -linja. Nokian viestinnässä on paljon samaa kuin suomalaisessa ravintolassa, jossa tarjoilijan ammattitaitoon kuuluu olla huomaamatta asiakasta. Nokiassa puolestaan puhelut eivät yhdisty eteenpäin.
Nimitysuutisissa on viime vuosina ollut havaittavissa uusi virtaus, kun entistä pomoporrasta on pikku hiljaa siirtynyt julkiselle puolelle.
Oulussa on viime vuosina lähtenyt Nokialta ja muista teknologiayrityksistä tuhansia työpaikkoja. Vähennysten kerrannaisvaikutukset näkyvät alihankinnassa ja muissa toiminnoissa.
Muutkin maailmanlaajuiset tietotekniikkayhtiöt ovat elinkaarensa aikana kokeneet rajuja turbulensseja. Pohjalle on pudottu, mutta kavuttu myös ylös.
Oulu ei kaadu Nokian myötä. Nokian kukoistuskausi Oulussa kesti muutaman vuosikymmenen. Oulussa on joukko yli satavuotiaita yrityksiä, jotka sukupolvesta toiseen ovat tuoneet työtä ja vaurautta Oulun seudulle. Niillä on aikomus vaikuttaa seuraavatkin sata vuotta.
Lentokentäntien varressa on jäljellä myös muutama sitkeä Oulun ihmeen ilmentymä. Ne ovat pysyneet, vaikeuksista huolimatta.
Nokian esimerkit maailmalla kertovat jostain aivan muusta. Ei siis ihme, että moni on valmis näyttämään Nokialle etusormen ja nimettömän väliin jäävää sormea.
Kaupunginjohtaja Matti Pennanen totesi jo, ettei Oulussa enää lasketa paljonkaan Nokian varaan.
Oulussa on yrityksiä, jotka ovat löytäneet ja löytävät sijansa kansainvälisillä markkinoilla. Arktinen aarrearkku ja Venäjän markkinat ovat lähellä.
Parhaimmillaan Pohjois-Suomesta voi edessä siintävien näkymien ansiosta tulla merkittävä kansallisvarallisuuden tuottaja.
Rakennemuutosalueen tuet ovat silti tarpeen viennistä riippuvaisessa maakunnassa.
Oulu ei kaipaa satoja ja taas satoja uusia teknologia-alan työttömiä maan korkeimman nuorisotyöttömyyden rinnalle. It-buumista ei haluta pudotusta ylisukupolvittuvaan syrjäytymiseen.
Pääministeri Jyrki Katainen tulee torstaina Ouluun. Tuliaisiksi toivotaan muutakin kuin lämmintä kättä.
Ennakkoluulottomat avaukset ovat tarpeen. Tässä pikainen lonkalta vedetty lista. Oulusta voisi muodostaa vapaakauppa-alueen, jonne ohjataan riskirahoitusta, määräaikaisia vero- ja korkohuojennuksia, valtionhallinnon alueellisia keskittymiä ja voimakasta tutkimus-, tuotekehitys-, koulutus- ja kansainvälistymispanostusta.
Maailman lähes älykkäin kaupunki selviää tästäkin, kun vähän jeesataan.