Jääkiekkoilijoiden urheilijarahaston hallituksen puheenjohtajana jatkaa seuraavat kaksi vuotta asianajaja Juha Rantasila.
"Kaksi vuotta riittää minun osaltani. Alan olla jo aivan eri ikäpolvea kuin nykyiset kiekkovaikuttajat pelaajapuolella", Rantasila sanoo. Ex-pakki pelasi takavuosina 116 maaottelua, viidet MM-kisat ja kahdet olympialaiset.
Pelaajayhdistyksen kunniapuheenjohtaja Rantasila on jo aika tyytyväinen nykytilanteeseen.
"Kuuden miljoonan euron salkku ei ole mikään väheksyttävä määrä rahaa. Ja hienoa tässä on se, että koko potti on täydellisesti pelaajien hallinnassa. He määräävät, miten rahoja sijoitetaan", toteaa Rantasila.
Urheilijahaston malli ei ole Rantasilan mielestä kuitenkaan vieläkään valmis. Tiukan väännön jälkeen jääkiekkoilijat katsottiin vakuutusoikeudellisesti työsuhteessa oleviksi työntekijöiksi, mikä mahdollisti nykyisen rahastomallin toteutumisen.
"Tällaista suunniteltiin jo 1980-luvun alkupuolella, mutta silloin olimme paljon aikaamme edellä ja elimme vähän haavemaailmassa. Nyt tämä on sitten toteutunut, ja mielestäni tämä malli toimii jo melko hyvin", Rantasila sanoo.
Ruotsissa jääkiekkoilijoiden rahastoon siirrettävien palkkatulojen määrällä ei ole ylärajaa. Ruotsissa rahastojen arvo onkin selvästi suurempi kuin Suomessa.
"Edetään nyt askel kerrallaan. Tietenkin tavoitteena on se, että urheilija itse saisi päättää, kuinka paljon hän haluaa pistää säästöön tulevaisuuttaan varten. Pitkän tähtäimen tavoitteena voisi olla, että kaikkien urheilulajien harrastajat voisivat kuulua samaan rahastoon. Muut lajiryhmät ovat vain vielä niin kaukana jääkiekkoilijoista tässä asiassa. Keskusteluja on ollut, mutta vielä ei ollut sen aika", Rantasila toteaa.
SM-liigalle lisää vastuuta
Jääkiekko on selvästi Suomen rahakkain ja seuratuin urheilulaji. SM-liiga on hoitanut taloutensa hyvin, mutta suurin osa seuroista kituu kannattavuuden rajamailla.
"Suomessa on aivan turhaa puhua mistään palkkakatosta. Jos nyt jokunen jääkiekkoilija ansaitsee millin vanhan mummon markkaa vuodessa, niin sillä ei ole mitään merkitystä. Suomessa jääkiekon ongelma ei ole kotimaisten pelaajien korkeat palkat. Kuka näin väittää, ei tosiaan tiedä mistä puhuu", Rantasila vähän hermostuu.
Aktiivisesti Helsingin jääkiekkopelejä seuraava Rantasila ihmettelee seurojen taloudenpitoa.
"Olisi todella mielenkiintoista tietää, mikä on Suomessa pelaavien ulkomaalaisten toisen luokan kiekkoilijoiden keskipalkka. Suuresti ihmettelen, miksi seuroihin palkataan isolla rahalla tällaisia pelimiehiä", Rantasila hämmästelee.
"SM-liiga on varoissaan. Eikö näitä rahoja, esimerkiksi tv-tulosta tai liigan isännöimistä pudotuspeleistä kertyviä pääsylipputuloja voisi ohjata koko lajin hyväksi. Jääkiekko työllistää myös välillisesti suuren määrän ihmisiä", Rantasila huomauttaa.
"Pelicansin pelastaminen jollain 400 000 eurolla on pelkkää tekohengitystä", Rantasila (HIFK n:ro 2) täydentää.