Komin kielen asema on laissa turvattu, eivätkä tasavallan viranomaiset jarruta kielen elvyttämistä. Silti komin kielen aseman kohentaminen on iso ja vaikea urakka, ja muilla Venäjän suomalais-ugrilaisilla vähemmistökielillä se on vielä työläämpää.
Pöydälle lasketusta kännykästä kajahtaa ilmoille tuttu sävel. Se on Edu Kettusen kappale "Minä olen muistanut", mutta sanat ovat jotain ihan muuta kuin mitä on ennen kuullut. Komi Voityr -liikkeen puheenjohtaja Sergei Gabov ja televisiotoimittaja Alexander Pivkin hoilaavat mukana mikä kurkuista lähtee -- eikä ihme, sillä toinen heistä on ollut tekemässä kappaleen kominkielistä käännöstä ja sovitusta. Jugyd rai on sen nimi komin kielellä.
Miksi kummassa? Koska tarvitaan musiikkia, jota nuoretkin viitsivät kuunnella komiksi.
Ollaan komilaisten kulttuurikeskuksessa Syktyvkarin kaupungissa, Komin tasavallassa, suomalais-ugrilaisella seudulla Venäjän pohjoisosissa, Uralin tällä puolen.
On yleinen mielikuva, että suomensukuisilla vähemmistökielillä Venäjällä menee heikosti. Uutisissa ovat olleet etenkin marin kielen vaikeudet Mari-Elin tasavallassa.
Komin puuttuminen uutisista johtuu siitä hyvästä syystä, että täällä tilanne on toinen. Viranomaiset eivät heitä kapuloita rattaisiin. Silti oman kielen ja kulttuurin elvyttämisessä tekemistä on paljon.
Komissa on kaksi virallista kieltä, venäjä ja komi. Metsäisessä ja harvaan asutussa tasavallassa on noin miljoona asukasta, heistä vajaat 300 000 alkuperältään komilaisia. Selvä enemmistö on venäläisiä ja kaikkia muita kansallisuuksia, joita isosta federaatiosta löytyy.
Virallisesti tasavalta on kaksikielinen. Se ei silti tarkoita likimainkaan samaa kuin ruotsin asema kaksikielisessä Suomessa. Paremmin voisi vertailukohtaa hakea saamelaisista, ja sieltä komilaiset ovat oppeja ottaneetkin. Inarista on tullut tuttu paikka.
Kyrillisin kirjaimin kirjoitettua komin kieltä näkee siellä täällä mutta ei läheskään venäjän mitassa. Kaduilla ja kylillä tarttuu korvaan oudosti tutunoloinen puhe, josta ei silti tunnista mitään.
Sergei Gabov, komilaisten kansalaisliikkeen johtaja ja myös tasavallan päämiehen Vladimir Torlopovin neuvonantaja kansallisuusasioissa, selittää täydellisellä suomen kielellä mistä on kyse.
Aina 1970-luvulle asti komin kielellä saattoi kouluissa lukea kaikki oppiaineet seitsemännelle luokalle asti. Oli oppikirjat ja kaikki. Sitten Neuvostoliiton koululakia muutettiin ja koko opetus vaihtui venäjäksi.
Näin kului vuosia, ja koko komin kielen ja kulttuurin tulevaisuus näytti toivottomalta. Alkoi olla vaikea löytää pääkaupungista Syktyvkarista perhettä, jonka lapset puhuisivat komia.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjän synnyttyä kielilaki muuttui 1992. Komin opetus tuli jälleen mahdolliseksi, mutta vain yhtenä oppiaineena. Pelkästään kansalliskielinen opetus ei onnistu senkään vuoksi, että koulun päätyttyä kaikkia odottaa valtiollinen, venäjänkielinen tentti.
Mutta muuten komin kielen opetusta kyllä voi kehittää, jos vain rahoitus järjestyy. Siinä kyse on tasavallan rahoista ja nykyisen markkinatalouden todellisuudesta.
Mitään kaupallisesti kannattavaa toimintaa komin kielellä on vaikea kehittää. Tasavallan virallinen asennoituminen suosii kaikkea suomalais-ugrilaisuuteen liittyvää, siitä yritetään jopa kehittää matkailutuotetta. Mutta ei se tarkoita, että varoja oman kielen elvyttämiseen olisi tarpeiden mukaan.
Ei etenkään, kun lähtökohta on mikä on. Kymmenen vuotta sitten Komi oli veloissaan ja budjetti kuralla. Nyt menee paremmin, mutta budjettivaroilla on muitakin ottajia. Kielen näkyvyyttä televisiossa ja lehdissä voisi lisätä, jos vain joku sen maksaisi. Kirjoja taas kustannetaan vain pienin painoksin ja julkisin varoin, ja laki kieltää myymästä kaupoissa niin julkaistuja kirjoja.
Sitten on vielä kysymys vaikuttamisesta. Komi Voityr, Komin kansa, on organisoitunut paikallistasolta alkaen demokraattisesti toimivaksi kansalaisliikkeeksi. Mutta kuten Gabov sanoo: "Voisi mennä paremmin. Me komit emme osaa toimia uudessa ajassa." Ujoiksikin he itseään sanovat.
Tasavallan alkuperäiskansa on vahvoilla maalaiskulttuurissa, metsästyksessä, pienissä kylissä. Mutta Komiakin hallitaan kaupungeista, ja Venäjän mitassa toimivien poliittisten puolueiden ja organisaatioiden kautta. Niissä ei komilaisia juuri näy.
Harva lisäksi edellyttää, että esimerkiksi viranomaiset palvelisivat komiksi. Kielilaki on olemassa, mutta lain antamien oikeuksien vaatiminen käytännössä jää usein vähiin.
Kaikesta tästä huolimatta komilaiset arvelevat olevansa vahvemmalla kielen ja kulttuurin säilymisessä kuin muut suomensukuiset kansat Venäjän sisällä. Suomalaisugrilaisia organisaatioita ja laitoksia on alkanut keskittyä Komiin, eikä se olisi mahdollista, jos viranomaisten kanssa olisi ristiriitoja. Mistään separatismista ei kukaan puhu.
Ovatko asiat nyt sitten hyvin vai ovatko ne huonosti? Riippuu kai siitä, mihin vertaa. Kehnompia aikoja on ollut, mutta elvyttäminen on iso urakka. Se työ ansaitsee kaiken tuen myös Suomesta, sillä jokainen pienikin kieli on korvaamaton aarre. Komilaiset nuoret tarvitsevat Edu Kettusen lisäksi muitakin hittejä.
***
Vuosiluvut hyrräävät, kun nykyistä talouskaaosta yritetään verrata johonkin. Onko tämä kuin 1990-luvun alkua? Vai 1980-luvun alkua? Vai 1970-lukua? Vai suuri lama 1932 tai pörssiromahdus 1929? Ei tietysti mikään niistä, vaan ihan omanlaisensa. Mutta odotetaan vain -- vielä joskus mietitään sitäkin, onko 2008 jälleen toistumassa.