Taidemaalariliittoa ensi vuoden alusta alkaen luotsaava Juha Okko on Pudasjärven poikia kuten merkittävät nykytaiteilijat Tolonen, Räisänen, Tykkyläinen tai Aiha. Hän on asunut niin pitkään Etelä-Suomessa, ettei häntä yleensä muisteta lueteltaessa Pudasjärven taiteilijoita. Nyt on syytä painaa nimi tästäkin syystä mieleen.
"Olen kasvanut Pudasjärvellä mutta kaupunkimaisesti kodissa, jossa harrastettiin kulttuuria ja vietiin museoihin." Hän muistelee, miten kerrallinen taideteollisen korkeakoulun rehtori sanoi, että heille tulee paljon opiskelijoita syrjäseudulta, sillä tällaiset tulijat ovat valmiimpia ja motivoituneempia kuin suurista keskuksista tulevat.
"Minulla on sellaisia tuttuja ja ystäviä, joille ajatuskin muuttaa Helsinkiin on mahdoton. Heidän henkinen rakenteensa on sellainen, että he kaipaavat luontoa ympärilleen, omaa tilaa ja sitä että naapuritkin ovat matkan päässä."
"Jos olet sosiaalinen ja osaat rakentaa kontakteja tai niitä syntyy luontevasti, se helpottaa monia asioita. Toisaalta mi nulle on syntynyt kuva, että jos olet pääkaupunkiseutulainen taiteilija, sinulla on suurempi homma saada apurahoja kuin että asut jossain tietyssä maakunnassa, jossa ammattitaiteilijoiden määrä on pieni. Siellä on vähemmän apurahoja, mutta siellä on myös vähemmän niiden jakajia."
Postinumeroiden perusteella Okko katseli taiteilijakunnan jakaumaa ja huomasi, että Taidemaalariliiton jäsenistä, kokelasjäsenet mukaan laskien, Lapin läänistä näitä on alle 20 jäsentä 1278:sta. Isoja keskittymiä ovat pääkaupunkiseudun lisäksi ympäristökuntineen Turku noin 60 jäsenen määrällä ja Tampere, jossa on 69 jäsentä. Oulu on Okon mielestä vain Pohjois-Suomen osalta iso. Oulussa ja Jyväskylässä on jäseniä 21. Yllätys Okollekin oli raju keskittyminen pääkaupunkiseudulle.
Hänen mukaansa joidenkin taiteilijoiden kohdalla on hirveä kynnys lähettää edes dioja taiteilijajärjestön galleriaan, jossa kuvat puhuisivat ensisijaisesti. Ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä ja jotka eivät saa aikaiseksi, löytyy suurista keskuksistakin. "On entistä epätodennäköisempää, että sut kaivetaan mummonmökistä korvesta ja tullaan sanomaan, että oletpa sinä hyvä."
Tien päällä
jugurtin voimalla
Okko on ollut ainakin kuvannollisesti tien päällä pari vuotta osallistuessaan Taidemaalariliiton järjestämään On the Road -näyttelykiertueeseen. Okko osallistui siihen jugurttimaalauksilla.
2001-2002 kestänyt projekti on nyt ohi mutta jatkoa on luvassa. "Seuraava vaihe tulee työn alle keväällä."
1997 hän teki ensimmäiset jugurttimaalauksensa opiskellessaan Hollannissa. Siellä käytettiin jugurttia väliaikaisen maitolasin tekemiseen. Silloin hän hoksasi, että jugurtilla voidaan tehdä kuvia. Lahdessa hän järjesti näyttelyn galleriassa, jossa oli isot ikkunat, joihin teokset tehtiin, ja kun ei itse päässyt purkamaan näyttelyä, hän halusi sellaisen, joka on helppo pestä pois. Kuvasuunnittelun hän sanoo tekevänsä tietokoneella ja sommittelevansa teoksen paikalla.
"Se toimi paremmin kuin osasin odottaa", Okko muistelee.
Koska jugurttimaalaus on ikkunan sisäpuolella ja jos sitä ei pese, sen ikä voi olla parikin vuotta. Tällaisen iän ovat saavuttaneet ainakin yksi Imatralle tehty On the Road -teos ja toinen hänen omassa kodissaan.
Häntä kiinnostavat nopeat tilanteet: ikkunat ovat usein pitkänomaisia ja kun kuva-aiheita yhdistelee, tulee elokuvamaisiakin tilanteita, kuuluu luonnehdinta.
Kaikki eivät
jää alalle
Kuvataiteilijoiden koulutuksesta käytävästä keskustelusta Okko laskee, että aloituspaikkoja on toista tuhatta eri oppilaitoksissa vuosittain. Järki sanoo, että huomattava osa ei voi jäädä alalle.
Hän puhuu hukkaresursseista mutta toteaa, että toisaalta yleissivistävästä koulusta on poistettu taideaineita. Keskiasteen taideopetusta pitäisikin kehittää: nykylapset ja nuoret kasvavat itsellisemmiksi ja unelmiaan toteuttavammiksi kuin hänen oma omaikäpolvensa:
"Koulutuspaikkoja on, ja jos olet ahkera etkä piittaa siitä, mihin osaan maata menet, sinulla voivat olla suuret mahdollisuudet." Okon mukaan koulutusta pitäisi kehittää ainakin monivalintaiseen suuntaan.
Nyt ei ole edes täsmällistä tietoa, kuinka paljon koulutetaan ns. vapaan taiteen ja kuinka paljon muun visuaalisen alan ammattilaisia. Monet Okon ikäluokan taiteilijoista ovat käyneet kansanopiston ennen kuvataideakatemiaa. Hän itse kävi Oriveden, osa tuli Limingasta, osa Torniosta, osa Savonlinnan taidelukiosta.