Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajan Pekka Hyvärisen mielestä iltapäivälehtien lööppiä ei pitäisi tulkita mainokseksi. Asiasta keskusteltiin aikanaan eduskuntaa myöten, kun vuoden 2005 syyskuussa lööpissä kerrottiin isän surmanneen lapsensa aamiaispöydässä.
Mainonnan eettinen neuvosto antoi tuolloin lööpistä huomautuksen, sillä se katsoi myyntijulisteen olleen mainos. Asiasta kanneltiin myös JSN:lle, josta tuli vapauttava päätös. Iltapäivälehtien mukaan lööpit ovat journalistista aineistoa, jota mainonnan säännöt eivät koske.
-- Lööppi on tavallaan iltapäivälehtien etusivu. Pitäisikö niistä siis antaa määräyksiä, Hyvärinen kyseli kirkon viestintäpäivien Pahan tiedon paneelissa Helsingissä perjantaina.
Lööpin määritteleminen mainokseksi toisi hänen mukaansa ongelmia. Tuolloin esimerkiksi kuvia ei niissä voisi julkaista ilman kohteen lupaa.
-- Pidän nykyistä järjestelmää parempana kuin lööppien nimeämistä mainoksiksi. Enkä tällä puolusta lööppien nykyistä linjaa tai tarkoita sitä, että ne olisivat nyt korkeatasoisia, Hyvärinen korosti.
Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola katsoi lööppien lisäävän ihmisten turvattomuuden tunnetta nostamalla esiin järkyttäviä asioita. Niissä korostuvat hänen mielestään maailman vaikeus ja raakuus.
-- Ne saavat maailman tuntumaan turvattomammalta kuin se itse asiassa onkaan.
Toimittaja, mediatutkija Kaarina Hazard puolestaan ehdotti lööppien asettamista kioskien ja kauppojen sisätiloihin, ei kadulle, jossa lapset joutuvat niitä näkemään.
-- Uskon kuitenkin, että lööppitekstit horjuttavat lähinnä aikuisten turvallisuuden tunnetta, ei niinkään lasten, Hazard lisäsi.
"Mediakeskustelussa paljon tekopyhyyttä"
Monet arvioivat Hyvärisen mukaan tavattoman laajaa mediakenttää vain iltapäivälehtien kautta. Toisaalta mediakeskusteluun liittyy hänen mielestään myös paljon tekopyhyyttä.
-- Esimerkiksi kansanedustajien mielestä media on usein aivan kamalaa. Ja kun katsotaan televisiokuvaa eduskunnasta, niin eikös joka pöydällä näy iltapäivälehti. Ei niillä juurikaan ole vaikkapa Kanavaa tai Ulkopolitiikka-lehteä, savolaistaustainen Hyvärinen veisteli.
Julkisen sanan neuvostoa Hyvärinen luonnehti sananvapauden elimeksi, jossa kaikki tieto on samanarvoista. JSN ei hahmota tietoa hyvän ja pahan pohjalta, vaan onko se totta.
Sananvapauteen kuuluvat myös tukeminen ja myönteiset tunteet, jotka Hyvärisen mielestä ovat meillä heikoissa kantimissa.
-- Suomesta puuttuu siviilirohkeutta. Ei uskalleta puolustaa mielipiteiden esittäjiä, hän totesi.