Julkisen sanan neuvosto ei ottanut kantaa Matti Vanhasen vaan Yleisradion tekemisiin. Siinä vapauttava päätös oli perusteltu. Silti tapahtumat horjuttavat pahasti JSN:n omaa asemaa.
Julkisen sanan neuvoston tehtävänä ei ole tulkita, ovatko uutisten kohteet - tässä tapauksessa pääministeri Matti Vanhanen - toimineet oikein tai väärin. JSN on media-alan itsesäätelyelin, jonka tehtävänä on määritelmänsä mukaan "tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta".
Juuri nyt JSN muistuttaa lautakasan päälle romahtanutta korttitaloa. Tulkitessaan TV2:n Nuorisosäätiötä koskevaa ohjelmaa neuvosto oli jo valmiiksi mahdottoman edessä, sillä mitään yksiselitteistä oikein tai väärin -totuutta ei asiassa tunnu olevan. Lopullisen iskun antoi puheenjohtaja Pekka Hyvärinen kävelemällä ulos kokouksesta äänestystappion jälkeen ja eroa-malla saman tien tehtävästään.
Toisinkin asian olisi voinut hoitaa. Ei kyseessä ollut Hyväristä koskeva luottamusäänestys, eikä neuvoston ratkaisuissa edellytetä yksimielisyyttä.
Lopputuloksena asia on nyt paisunut entisestään. Uutta puhtia saivat sekä ne, joiden mielestä Vanhanen on syyllinen johonkin että ne, joiden mielestä Yleisradio on toiminut täysin väärin. JSN:n tulehtuneen kokouksen jäljiltä ilma ei puhdistunut, vaan ummehtui lisää.
On tärkeää muistaa, että JSN ei ole tuomioistuin eikä tee poliisin töitä. Sen tehtävänä ei ole ratkaista, pitävätkö TV2:n lautakasaväitteet sinällään paikkansa vai eivät. Sen sijaan neuvosto tulkitsi sitä, millä tavoin Silminnäkijä-ohjelma perusteli väitteitään.
Nimettömien lähteiden käyttö ja lähdesuoja ovat tärkeitä oikeuksia, jotka turvaavat yhteiskunnassa avoimuutta. Vaikeita päätökset ovat silloin, jos raskaat väitteet ovat yhden lähteen varassa. Moni tiedotusväline olisi aivan kestävin perustein jättänyt julkaisematta aineiston, jota TV2 käytti.
JSN:n ratkaisun mukaan Ylen taustatyö oli riittävää ja tekijöillä oli riittävä syy uskoa lähteensä sanomisiin. Lähde oli lisäksi sitoutunut paljastamaan itsensä eli murtamaan oman lähdesuojansa mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä.
Oliko lähde oikeassa vai ei, siihen neuvosto ei ottanut kantaa, vaan vain siihen, voitiinko näin menetellä. Samalla Yleisradiota muistutettiin oleellisesta seikasta: ohjelmassa olisi tarvittu lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Kun niitä ei ole ollut eikä tullut, on päädytty hyvin merkilliseen tilanteeseen. Tekijät luottavat lähteeseensä, mutta tosielämässä pääministeri Vanhasen asema on oleellisesti vahvistunut lautakasajupakan myötä.
Ei journalismissa väitteiden todentamisen pitäisi olla kiinni siitä, viekö kohde asian oikeuteen tai ei. Toisaalta oikeuden kautta Vanhanen olisi voinut pyrkiä puhdistamaan pöydän kerta kaikkiaan. Nyt kaikki on jäämässä jotenkin auki ties miten pitkäksi aikaa.
Koska Vanhanen itse on esiintynyt asiassa hyvin uskottavan oloisesti, JSN:n ratkaisu voi jättää ulospäin vaikutelman siitä, että toimittajat suojelevat itseään. Siitä tässä ei ollut kyse. Nyt neuvostolla on kova paikka valita uusi puheenjohtaja, alaa tunteva mutta riittävän ulkopuolinen ja arvostettu henkilö, joka voisi palauttaa JSN:n uskottavuuden alan etiikan valvojana.
Samalla on pidettävä visusti huoli siitä, ettei Ylen tekemisiä ryhdytä poliittisin perustein valvomaan. Tuulesta temmattua tietoa ei saa esittää, jos media aikoo pitää kiinni uskottavuudestaan. Mutta jos journalistit todella uskovat aineistoonsa, heidän ei myöskään pidä joutua pelkäämään poliittista tai taloudellista kostoa.