Kiinalaisen ajattelijan Lin Jutangin mukaan useimmat suurista keksinnöistä ovat syntyneet makuuasennossa. Nyt iskevät myytinmurtajat: onko luova laiskuus pelkkä myytti vai tarjoaako vapaa joutilaisuus hedelmällisen pohjan luovuudelle?
"Olen kyllä siinä käsityksessä, että pakoton vapaa-aika, missä ajatukset voivat vapaasti liikuskella - ja miksei tietysti ihminenkin - on oivallinen ponninalusta luovuudelle, etenkin jos sitä vertaa tiukasti normitettuun ja aikataulutettuun elämään", to-
teaa laiskuusmaisteri, perinteentutkija Jyrki Piispa.
Piispa on tutkinut suomalaisia sananlaskuja ja kirjoittanut niistä kirjan Ei terve työtä kaipaa. Suomalainen laiskuus (Ilias 2000).
"Maatalous-Suomi oli tiukasti työvaltainen yhteisö. Sananlaskuissa ei suoranaisesti puhuta luovuudesta, mutta laiskuus esitetään myös myönteisesti: Laiskuus on hyvä sille, joka sen taitaa. Siitä voi lukea asiaa eteenpäin, mitä hyvää se tuottaa. Vaikka sitä, että katsellaan asioita uudella tavalla."
Mukamas touhua
Luovaa laiskuutta ei Piispan mielestä voi lähteä tavoittelemaan päämäärähakuisesti. Laiskuuden ja joutilaisuuden ei tarvitse olla väline millekään.
"Jos joutilaisuudesta jotakin luovuutta kumpuaa, mikä tietysti on hyvin mahdollista, koska siinä on peruselementit läsnä, sen voi tietysti iloiten ottaa vastaan, viskata pois tai käyttää halunsa mukaan", Piispa neuvoo.
Joutilaisuus voi ilmetä myös mukamas-tekemisenä.
"On ihan hyviä legitiimejä tapoja olla jouten, missä näyttäisi olevan jotain tekeillä. Ihan vaikka television katselu, jos sieltä ei koko ajan tule valtavan innostavaa ohjelmaa. Kesällä auringon otto. Kannustaisin myös ympäröivän luonnon ihastelemiseen."
Mikä on lempisananlaskusi?
"Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä."
Käyskentelijä ja Oblomov
"Luovaa laiskuutta yritetään ohjelmoida ikään kuin sen voisi pusertaa viikkokalenteriin", näkee yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkija VTT Kalle Haatanen Helsingin yliopistosta.
"Esimerkiksi yliopiston henkilökuntalehdissä patistetaan ihmisiä retriittiin ja pitämään huolta vapaa-ajastaan. Suhtaudun tällaisiin pyrkimyksiin todella skeptisesti. Se on ylhäältä annettua pakottamista, että voisi olla laiska ja sitä kautta luova."
Luova laiskuus siis uhkaa määrittyä työn ja suorittamisen näkökulmasta.
Kirjassaan Pitkäveteisyyden filosofiaa (Atena 2005) Haatanen esittelee urbaanin käyskentelijän, flanöörin hahmon. Käyskentelijä on liikenteessä toisin kuin venäläisen kirjailijan Ivan Gontsharovin nimihenkilö, vuoteessaan makaileva Oblomov, oblomovilaisuuden esikuva.
"Kenties tarpeeksi pitkä todellinen laiskuus ja mitääntekemättömyys, sellainen kuin oblomovilainen idylli, voi johtaa johonkin luoviin tuloksiin, mutta sekään ei ole määrättyä."
"Taiteilija-apurahoista, niin niukkoja kuin ne ovatkin, voi kummuta todellista luovuutta, jos pystyy kestämään hiljaisuutta ja tuijottamaan seinään pitkiä aikoja. Mutta kyllä se vaatii, että materiaalisten asioiden täytyy olla jollakin lailla kunnossa."
Onnellinen laiska
Ranskalainen taloustieteilijä ja psykoanalyytikko Corinne Maier neuvoo "irtautumaan aktiivisesti" työstä. Hänen kirjansa Tervetuloa laiskuus (Tammi 2005)selittää, miksi on edullista tehdä työtä mahdollisimman vähän ja nakertaa systeemiä sisältäpäin ilman että siltä näyttäisi. Kyse on "demoralisoinnista".
Haatanen uskoo, että nykyihmisen on vaikea kestää mitääntekemättömyyttä, Se voi olla stressatulle suorittajalle ahdistava ja pelottava tila.
"Jos onnellinen on sellainen ihminen, jolla on hyvät unenlahjat. Samalla tavalla onnellinen on sellainen, joka osaa ottaa irti mitääntekemättömyydestä, kykenee kellumaan vapaa-ajan päällä."