Oulun Jousimiesten noin 150-päisessä joukossa on neljä kilpailuja kiertävää nuortamiestä. Muutama päivä sitten kolme heistä palasi SM-kisoista mitali kaulassaan. Hiljaiset herrat herkeävät puheliaiksi, kun harjoituksissa Nuottasaaren koulun kellarissa aletaan tehdä selkoa rakkaasta lajista.
Esa Kaartinen, 11. Innostui jousiammunnasta liki kolme vuotta sitten, kun lajia nuorena harrastanut äiti vei poikansa alkeiskurssille. Käy kuudetta luokkaa Kiimingissä Hannuksen koululla, pelaa salibandya ja kalastaa. 12-vuotiaiden poikien Suomen mestari.
Ilpo Kaartinen, 13. Raahattiin jousiammuntaa kokeilemaan pikkuveljen perässä vajaat kaksi vuotta sitten. Kiimingin yläasteen seiskaluokkalainen, harrastaa myös kalastusta. 14-vuotiaiden poikien taljajousen Suomen mestari.
Arto Ojala, 14. Kokeili jousiammuntaa jo seitsemänvuotiaana naapurissa, alkoi tosiharrastajaksi neljä vuotta sitten. Haukiputaan yläasteen kasiluokkalainen. 16-vuotiaiden tähtäinjousessa, ensimmäistä vuotta aikuisten vaikeammalla pystytaululla SM-pronssia.
Laji, josta ei pääse eroon
Esa: "Tämä on rauhallinen laji, pauketta ei ole samalla tavalla kuin kivääriammunnassa. Ja kun jää koukkuun, tästä ei pääse eroon. Vammoja ei tule, paitsi selkä saattaa tulla kipeäksi, jos harjoittelee liikaa. Minulla on tavoitteena vain saada hyvä tekniikka ja hyviä tuloksia, en haaveile menestyksestä sen kummemmin."
Arto: "Mukavaa vastapainoa koululle. Ampujaporukka on leppoista ja mukavaa, täällä ei ole samanlaista kuin Kärppien sikakatsomossa. Ei kai sitä voi kieltää, etteikö haaveilisi olympiamitalista. Hankalinta ja haastavinta on hermojen ja tekniikan hallinta kilpailutilanteessa. Siinä voi alkaa ylisuorittaa niin, että tekniikka unohtuu kun tähtää liikaa."
Ilpo: "Minulla on tavoitteena vain osua keskelle."
Tähtäinjousesta alkuun
Esa: "Täällä Nuottasaaressa käy ampumassa ihan pieniä naperoitakin, vaikka kilpailla voikin alkaa vasta sitten kun lihaksisto on kehittynyt niin, että on voimaa ampua tarpeeksi pitkälle. Tyttöjä ja naisia on tosi vähän, tämä on miesvaltainen laji."
Arto: "Yleensä aloitetaan tähtäinjousella, siitä voi siirtyä taljajouseen jos haluaa. Nuolet valitaan pituuden ja jokaisen mieltymysten mukaan. Lisäksi tarvitaan rintasuoja, rannesuoja ja sorminäppä. Välineisiin saa uppoamaan satoja euroja, ja usein niitä täytyy tilata ulkomailta."
Esa: "Vaatteet eivät saa olla liian löysät, ja paidan täytyy olla lyhythihainen. Kisoissa edustetaan seuran vaatteissa."
Rauhallisia miehiä
Arto: "Jousiammunnassa pärjäävät rauhalliset ja keskittymiskykyiset ihmiset. Meidän koulussa melkein kaikki pelaavat jääkiekkoa ja jalkapalloa, eikä jousiammunnasta oikein tiedetä mitään."
Esa: "Olen yrittänyt houkutella kavereita mukaan, mutta eivät ne tahdo innostua. Tämä on jatkuvasti saman, yllättävän vaikean suorituksen toistoa, oman vuoron odottelua on paljon. Laji on myös aika kallis, ja harjoituksissa pitää kulkea täällä asti."
Ilpo: "Me harjoittelemme kolme tai neljä kertaa viikossa, aikaa vierähtää varmaan kolme tuntia kerrallaan. Kesällä harjoitellaan Hietasaaressa ulkoradalla. Se on mukavampaa ja haastavampaa, kun ammutaan täyttä matkaa ja sade ja tuuli vaikeuttavat suoritusta."
Arto: "Ammuntaharjoitusten lisäksi pitää tehdä voimaharjoittelua joko salilla tai kotona omilla painoilla selälle ja ylävartalolle. Mielikuvaharjoituksissa kuvitellaan onnistunut suoritus ja tehdään kaikki liikkeet ilman jousta, niitä voi tehdä missä vain."
HANNA KUUSILUOTO