Koska Kaleva on uutisessaan (10.5.) julkaissut osittaisia tietoja väitöskirjatyöni rahoituksesta saattaen tutkimustyöni rahoituksen jotenkin epäilyttävään valoon, saanen julkistaa väitöskirjani koko rahoituksen (tosin olen sen jo vuonna 2000 väitöskirjani esipuheessa julkistanut). Kalevan julkaisemien Riihi-säätiöltä saamieni apurahojen lisäksi olen saanut työhöni noina vuosina apurahoja Oulun yliopistolta ja Oulun yliopiston tukisäätiöltä yhteensä 100 000 markkaa (noin 16 819 euroa), Suomen Kulttuurirahastolta 30 000 markkaa, Jenny ja Antti Wihurin rahastolta 30 000 markkaa (noin 5 046 euroa), Metsäteollisuuden edistämissäätiöltä 30 000 markkaa ja Kirkon tutkimuskeskukselta 15 000 markkaa (noin 2 523 euroa). Riihi-säätiöltä saamani apurahat eivät ole millään lailla poikkeuksellisia ja mm.viisi muuta yliopiston arkkitehtuurin osaston tutkijaa sai samaan aikaan apurahoja Riihi-säätiöltä. Vastaavia apurahoja on saanut mm. rehtori Lauri Lajusen puoliso Marja Lajunen väitöskirjatyötään varten ja kaikki muutkin tutkijat aviosäädystä riippumatta.
Nykyisin tutkijan verottomien apurahojen vuosittainen määrä on noin 15 000 euroa. Väitöskirja-apurahat ovat olennainen osa Suomen tiederahoitusta ja mikäli on olemassa tieto, miltä säätiöiltä ei saisi apurahoja hakea, olisi nuorten tutkijoiden kannalta arvokasta saada sellainen tieto julkiseksi. Apurahat haetaan ja myönnetään tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseen, eivätkä väitöskirjaa tekevien tutkijoiden puolisoiden, vanhempien tai kummin kaimojen työsuhteet vaikuta myöntöpäätöksiin. On ikävää, että yhä edelleen elää näkemys siitä, että nainen ei voi luoda omaa uraansa ja osoittaa omalla työllään pätevyyttänsä. Olen saanut apurahani hakemalla ja omista ansioistani -- mieheni asemasta huolimatta enkä siis sen vuoksi.
Professori Koiso-Kanttilan vaimo, Anu Soikkeli TkT, korjausrakentamisen ja rakennussuojelun dosentti