Joulupukki ja ylitonttu seisovat korkean kelon edessä ja tuijottavat lumoutuneena siihen siististi hakattua numerosarjaa.
713 297.
Palokärki keikkuu kelon kyljessä puunsälöjä nokassa, kuukkeli lehahtelee tohkeissaan sinne tänne. Jopa muutama muurahainen on jäänyt seuraamaan historiallista tapahtumaa.
Pukki panee kätensä nutun taskuun. Sitten toiseen taskuun. Povitaskuun. Tyhjiä, kaikki. Kauhuissaan pukki kääntyy Ylitonttu Ykkösen puoleen -- tämä ojentaa pukille hymyillen kynän ja paperia.
Kohta Pukki on selvittänyt Korvatunturin korkeimman kuusen havunneulasten lukumäärän ja kirjannut se ylös, kuten ainakin.
"Uskon taas itseeni, uskon joulupukkiin. Uskon myös ystäviin: ilman teitä en olisi tästä selvinnyt", pukki kiittelee.
Pitkiin puheisiin ei ole aika, aatto on puolessa. Pukki ja Ylitonttu Ykkönen kiirehtivät joulupukin pajalle, jossa Petteri odottaa jo reki täynnä lahjoja.
Pukki kääntyy kuitenkin vielä kuukkelin puoleen;
"Kuulepas kuomaseni, hae eukkosi tänne. Minulla on teille ehdotus."
Kuukkeli lehahtaa siivilleen, lentää pesälle jossa eukko on jo valmis aloittamaan nalkutuksen: "Missä ihmeessä olet taas seikkailut."
"Myöhemmin, myöhemmin, nyt höyhenet juhlakuntoon ja pukin pajalle."
Ukko ja eukko Kuukkeli ovat asuneet yhdessä jo 13 vuotta. Eukko aavistaa ukon nokan asennosta, että jotain tärkeää on tapahtumassa. Siksi se lähtee matkaan, vaikka ei ehdi edes kynsiään lakata.
"Kuulkaas kuukkelit. Mitä jos lähtisitte mukaan etelän kierrokselle? Lapsenne ovat lentäneet pesästä, voisitte perustaa uuden pesän vaikka Nokialle", aloittaa pukki.
"Katsokaas kun kuukkelit ovat kadonneet kokonaan niin etelästä. Panisitte keväälle alulle uuden kuukkelikannan", ehdottaa pukki.
"Pääsette Petterin reessä ketterästi halki Pohjanmaan. Minä tiedän, että isot aukeat kauhistuttavat teitä."
Selvä pyy. Kuukkeleita ei tarvinnut kahdesti kysyä: etelänlomaa olikin odoteltu.
Joulutarinamme alkaa lähestyä lopullista etappia, vihon viimeistä pistettä.
Olkoon se punainen ja iso kuin Petterin kuono.
Toivottavasti seurasit matkaamme ilman epäilyä ja ivaa; ne pilaavat kaikki tarinat, kaikki matkat, kaikki joulut.
No hyvä. Mikä oli tarinamme opetus?
Tämä: sinä olet olemassa, ihan totta, juuri sinä. Usko itseesi.
Ja tämä. Jos näet lapsen, mene hänen tykönsä. Älä kysy mitään. Katso lasta tarkasti. Ja kuuntele vielä tarkemmin.
Lapsella on sinulle sanottavaa. Siksi sinä olet tärkeä. Lapsi tarvitsee sinua, olemassa oloasi. läsnäoloasi.
Ja kuukkeleita. Onnen lintuja, sielun lintuja.
