Talvinen aamuhämärä peittää vielä maan, tähdet tuikkivat ja revontulet loimottavat kirkkaalla pakkastaivaalla.
Kuuran ja lumen painosta luokistuneiden lehtipuiden alla jänikset hyppelevät huurteisesta ruokapaikasta toiseen ja linnut nuokkuvat nietosten sisässä.
Paitsi yksi. Kuukkeli kiitää lievään vastatuuleen kohti Korvatunturia. Sillä on kiire, hirmuinen kiire.
Pukki on saatava äkkiä korkeimman kuusen juurelle.
Palokärki nakuttaa parhaillaan kelon kylkeen tärkeää lukua. Kun pukki näkee luvun JA KIRJOITTAA SEN TALTEEN, joulu on pelastettu.
Kuukkelia väsyttää. Se ihmettelee, miksi oikein lähti koko urakkaan: miksi vähäisen linnun piti ottaa asiakseen pukin pelastaminen?
"Ehkä se johtuu omasta menneisyydestäni."
"Ennen olin vihattu ja pelätty lintu. Onpa latinankielinen nimenikin infaustus, epäonnen ja saksaksi olen edelleen "epäonnen närhi", miettii kuukkeli. "En oikein tiedä miksi. Olenhan varsinainen ilopilkku, aina altis rupatteluhetkeen. Ehkä se johtuu väristäni; olenhan oranssi kuin verenpunainen kuu. Kun lensin talon pihaan,minun kuviteltiin tuovan mukanani onnettomuutta."
"Jos lensin pyyntimiestä vastaan, tämä kääntyi takaisin; kuukkelin näkeminen vei mukamas metsäonnen. Arvatkaa vaan, tuntuiko mukavalta", se kysäisee naavaisilta kuusilta.
"Monesti itkin itseni uneen, mutta en antanut periksi. Kuukkelia ei kuulkaa lannisteta. Ja onneksi meillä Suomessa on tämä iloinen, kauniisti kajahtava nimi. Kuukkeli."
"Pukki sen varmaan aloitti, kutsui minua ensimmäisenä onnen linnuksi. Siksi haluan auttaa häntä uskomaan itseensä, onneensa."
Kuukkeli on ehtinyt Joulupukin pajalle. Se lentää pihaan, pysähtyy oksalle -- ja ihmettelee hiljaisuutta.
Missä kaikki ovat? Missä pukki? Missä on iloinen hyörinä?
Kuukkeli koputtaa ikkunaan, muori lennähtää oitis paikalle. Entisessä työssään Pakkasukon maassa se oppi paitsi porojen kieltä myös yleisimpiä lintukieliä kuten varista -- ja kuukkeli kuuluu varislintuihin.
Nyt taidolle on käyttöä.
"Pukki lähetti tekstiviestin ja kertoi menevänsä Ylitontun kanssa Kemijärvelle rimpsalle. Sitten se ryökäle sulki puhelimen. Nyt tarvitaan sinua", sanoo muori.
Muori hakee sisältä sanomalehden, leikkaa sen etusivun irti, taittelee pieneksi ja työntää kuukkelin nokkaan.
"Onnen lintu, sielun lintu, etsi joulupukki ja anna tämä lehti hänelle. Pidä kiirettä, kaikki riippuu nyt sinusta."
Kuukkeli lehahtaa taas siivilleen suuntaa kohti Kemijärveä.
"Vai rimpsalle. Ylitontun kanssa. Siitä ei hyvää seuraa. Minun pitää ehtiä väliin."
