Kuukkelin, palokärjen ja muurahaiskuhnurin neuvottelut kannon nokalla ovat jumiutuneet pahasti.
"Miten voimme luottaa siihen, että palokärki pitää jatkossa ruman nokkansa poissa meidän pesästämme? Kuinka pahimmasta vihollisesta tulisi äkkiä ystävä", kyselee kuhnuri.
"Teidän täytyy vain luottaa linnun sanaan. Joulun kunniaksi. Sen minkä lintu joulun aikana lupaa, sen se myös pitää. Jopa typerä närhi puhuu totta jouluna", vakuuttaa palokärki.
"Eikä nokkani sitä paitsi ole ruma", se lisää vähän loukkaantuneena.
Kuhnuri pyörittelee päätään. "En osaa sanoa, miten työläiset suhtautuvat. Ne eivät ole tottuneet liikkumaan näin kylmällä. Ettekö voi luvata jotain bonusta?"
Kuukkeli on säästänyt valttikorttinsa tähän rakoon.
"Hyvä on. Minulla on ehdotus joka saa teidät varmasti kantamaan kortenne kekoon joulupukin pelastamisprojektissa", se sanoo.
"Olen pelkkänä korvana", vastaa kuhnuri.
"Oletteko kuulleet Neulastoliitosta?"
"Neulastoliitto? Ei mitään hajua."
"Neulastoliitto sijaitsee Korvatunturin tuolla puolen, rajan takana. Siellä on niin komeita havumetsiä, että aluetta kutsutaan Neulastoliitoksi."
"Mitä sitten. Niin kauas emme ikinä jaksaa vaeltaa, saati vetää neulasia perässämme tänne pesään."
"Juuri siinä tulemme me kuvaan. Voimme tehdä palokärjen kanssa muutaman retken Neulastoliittoon ja tuoda teille niin komeita havunneulasia, että kuningattarenne repeää ilosta", vakuuttaa kuukkeli.
"Repeää ilosta?"
"Se on sellainen sanonta. Tarkoitan että hän tihkuu mettä silkasta ilosta."
Kuhnuri alkaa syttyä ajatukselle. "Hyvä on, käyn kysymässä kekokomitean mielipidettä. Jos mitään ei kuulu, emme suostu yhteistyöhön. Muussa tapauksessa meitä alkaa kohta kömpiä esiin", tuumaa kuhnuri.
Se vilkaisee palkokärkeä, lisää sitten "Mutta vie sinä tuo ruma nokkasi jonnekin muualle."
Muurahaiset eivät ole turhaan maailman järjestynein yhteiskunta.
Hetkessä ne muodostavat jonon ja lähtevät kipuamaan kuutta eri reittiä ylös kuuseen. Jokainen pysähtyy seuraavan neulasen kohdalla ja heilauttaa tuntosarvea, alhaalla kirjurimuurahainen vetää viivan jokaisen tuntosarven kohdalla.
Reilussa tunnissa urakka on ohitse.
713 297.
"Ja nyt, veljeni palokärki, naputtele lukema äkkiä tuohon keloon. Niin syvälle, ettei mikään pysty sitä pois pyyhkimään tai peittämään. Mutta varo, ettet kopauta kelossa pesivää näätää päähän. Minä lähden hakemaan pukkia."
