Paavo Matti Väyrysen valinta joulupukiksi aiheuttaa henkisen kaaoksen Suomen poliittisessa eliitissä.
Kukaan ei tietenkään ole huolissaan siitä, ehtiikö uusi joulupukki kaikilta kiireiltään täyttää lasten lahjatoiveet tai osaako hän ohjastaa Petteriä. Väyrysen ei myöskään pelätä nipistelevän sen enempää tonttuja kuin muoria.
Ehei. Hänen pelätään ainoastaan käyttävän uutta asemaansa hyväkseen pyrkiessään tasavallan presidentiksi.
Sauli Niinistön vaalitoimistossa käydään erityisen kovilla kierroksilla.
"Ei voi olla totta! Varma voittomme lipeää tätä menoa Väyryselle. Hän pääse pukkina lahjomaan kaikki suomalaiset äänestämään itseään. Ja vielä laillisesti, ilman maakuntien miehiä", manaa Niinistö.
"Tehkää jotakin! Täytyy löytyy joku direktiivi, joka mitätöi vaalituloksen ja estää Väyrysen nousun joulupukiksi. Kai meillä on joukossa pohjoisen ulottuvuuden asiantuntijoita? Osaako kukaan saamea? Onko kukaan edes käynyt napapiirillä"
Vaalipäälliköt ryhtyvät ankaraan selvitystyöhön. Onko Väyrynen tehnyt elämänsä aikana jotakin, mikä rikkoo joulupukin eettistä normistoa? Kiroillut? Heittänyt tyttöä lumipallolla? Rikkonut joulurauhaa? Juonut terästettyä glögiä? Ilmaissut epäilynsä joulupukin olemassaolosta?
Mitään ei löydy ja uuden pukin on määrä vannoa joulupukin virkavala jo seuraavana iltapäivänä.
Kun kaikki toivo tuntuu jo menetetyltä, Jenni keksii jotakin:
"Onko kukaan nähnyt Paavo Väyrysellä milloinkaan partaa?"
Ei, kukaan ei ole nähnyt. Ei edes viiden millin sänkeä. Ei edes kesälomapartaa.
"Kuulkaas tätä, parta-artikla vuodelta 1838. Talteen kirjoittanut Pelkosenniemellä Elias Lönnrot."
"Joulupukin virassa ei voi toimia henkilö tahi olento, jonka kasvoja ei ole jossakin elämänvaiheessa vähintään kuutta kuukautta peittänyt tuuhea parta."
"Ei parta Paavoille kasva" tuulettaa Niinistö.
Väyrynen ottaa uutisen vastaan yllättävän tyynesti. Hän on jo ehtinyt tutustua muoriin ja joulupukin sisäpoliittisiin velvollisuuksiin, ja luopuu tehtävästä jotenkuten huojentuneena.
Medialle Väyrynen lähettää lyhyen tiedonannon: "Haluan kunnioittaa perinteisiä suomalaisia tapoja ja säädöksiä. Tästä johtuen luovun vapaaehtoisesti joulupukin tehtävästä, johon minut äänivyöryllä valittiin. Kunnioitukseni joulupukin virkaa kohtaan on prosessin aikana kasvanut niin paljon, että lupaan kutsua Joulupukin ensi itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin."
Jäljelle jää enää yksi kysymys: kuka tuo lahjat aattona lapsille?
