Seitsemänsataatkolmetoistatuhattakaksisataayhdeksäkymmentäseitsemän... Pukki, uskollinen kuukkeli ja utelias orava tuijottavat yhtä epäuskoisina Korvatunturin korkeimman kuusen ylimmän oksan kaukaisinta neulasta.
Se on etäisesti vihreä ja varmasti viimeinen.
Pukki ja kuukkeli ovat tehneet sen, selvittäneet montako neulasta on Korvatunturin korkeimmassa kuusessa.
"Jokaisen joulupukin pitää vuorollaan tehdä tämä. Vasta sen jälkeen hän voi olla varma olemassaolostaan", selostaa pukki kuukkelille, oravalle ja paikalle lentäneelle palokärjelle.
"Kiitokseksi avustasi saat viedä vähän partakarvojani pesääsi", sanoo pukki ja ojentaa kelpo tukun partahaivenia kuukkelille.
Pukki ottaa taskustaan paperin ja kynän kirjoittaakseen tärkeän tuloksen muistiin.
Tai se aikoo ottaa. Ylin tasku on tyhjä, samoin alin. Myös povitasku ammottaa tyhjyyttään.
Pukki alkaa äkkiä toistella lukua, kuukkeli katsoo parhaaksi poistua paikalta, orava keksii parempaa tekemistä ja palokärki lentää vaaran toiselle puolelle toukkatalkoisiin.
Pukki ei ole mikään tyhmä mies. Se tajuaa nopeasti, ettei pysty pitämään lukua mielessään kotiin asti.
Mikä nyt neuvoksi?
Pukki muistaa kännykän, kaivaa sen repusta ja -- kauhistuu mustaa näyttöä.
Virta on loppu.
Pukki tuijottaa epätoivoisena valkeaa hankea -- ja silloin se keksii. Pukki ottaa suksisauvan ja raapustaa numeron hankeen: 713 297.
Saatuaan luvun muistiin, pukki huokaa syvään. Se päättää ottaa vartin nokoset ennen kuin palaa kotiin hakemaan kynää ja paperia.
Pukki herää siihen, että nenälle putoilee isoja, mukavasti pehmeitä ja kosteita lumihiutaleita. Pukki hymyilee, muorin ripsien jälkeen parasta maailmassa ovat isot, kevyet lumihiutaleet.
Niitä on tullut taivaalta jo kelpo tovin. Pukki makaa vielä hetken paikallaan ja melkein hautautuu kauniiden hiutaleiden alle.
"Latukin on nyt varmaan ummessa. Mutta ei haittaa, minulla on maailman tärkein luku tallessa, tuossa vieressä, hohtavalla hangella..."
Hangella. Pukki säpsähtää, hyppää pystyyn -- ja tuijottaa neitseellistä lumikinosta. Ei numeron numeroa, maailman tärkein luku on hautautunut lumen alle.
"Seitsemänsataaneljäkymmentäkaksi..." Ei, pukki ei pysty palauttamaan lukua mieleensä. Se vilkaisee korkeuksiin kohoavaa kuusta ja tuntee äkkiä olonsa hyvin epätodelliseksi, melkein olemattomaksi.
Iltatähti valaisee itäistä taivasta. Pukki suuntaa surun murtama kohti kotia. Mitään ei ole tehtävissä, pukilla on tontuille vain yksi ilmoitusluontoinen asia. Joulupukkia ei ole olemassa.