Kuukkeli ja palokärki istuvat lempioksallaan Korvatunturin korkeimman kuusen latvassa ja miettivät pyrstösulat höyryten ratkaisua joulupukin eksistentiaaliseen ongelmaan.
"Ihmiset eivät pystyneet auttamaan, eivät myöskään tontut, ei edes muori", huokaa Palokärki.
"Metsän väki on ainoa toivo. Mutta onko mitään enää tehtävissä? Pukki pitää saada uskomaan itseensä viimeistään huomenna", tietää Kuukkeli.
"Jos vain saisimme jotenkin laskettua tämän korkean kuusen neulaset. Mutta edes Pöllö Pököpää ei osannut antaa neuvoa", muistuttaa Palokärki.
Palokärki terästää katsettaan: "Kappas vain, muurahaiskeko on jo talviteloilla. Taidanpa noutaa sieltä nälkääni pari huurteista makupalaa."
Kuukkeli jähmettyy oksalle. "Muurahaiset. Totisesti, muurahaiset. Sinä olet asiantuntija. Kuinka paljon niitä mahtaa tuossa keossa olla?"
"Paljon, maan alla on vielä enemmän makupaloja kuin maanpinnalla. Sanoisin että niitä on satoja tuhansia."
"Enemmän kuin neulasia tässä kuusessa?"
"Aivan varmasti... Mitä oikein ajat takaa?"
"Juuri sitä! Muurahaiset ovat ratkaisu. Ne pystyvät helposti laskemaan neulasten määrän, jokaisen tarvitsee muista vain yksi. Meidän on vain saatava ne yhteistyöhön."
"Tuota, tuota... Ei liene mikään neuvotteluvaltti, että olen popsinut niitä suuhuni varmaan tuhansia", sanoo palokärki vähän nolona.
"Ei vaan juuri se on valttimme! Lupaat ja vannot lopettaa muurahaisten syömisen."
"Lopettaa muurahaisten syömisen?! Mitä minä sitten syön? Havunneulasiako?"
"Ei vaan marjoja ja siemeniä. Rupeat kasvissyöjäksi, vanhoilla päivilläsi."
Palokärki vaikenee järkyttyneenä. Ei enää muurahaisia! Enää ikinä. Sen vielä ymmärtäisi, että vihertikka ryhtyisi kasvissyöjäksi. Mutta palokärki.
Kuukkeli arvaa palokärjen ankarat aatokset. "Hyvä veli, joskus elämässä tulee eteen mahdollisuus tehdä jotakin todella hyvää, todella epäitsekästä.
Sinulla on nyt se hetki. Voit pelastaa joulun!"
"Jos sentään hevosmuurahaisia? Ne eivät asusta pesässä, vaan kuusen sisällä"; kysyy palokärki.
"Olkoon. Mutta vain kerran vuodessa, aina jouluna."
Kuukkeli lentää pesän päälle, kuopaisee nokallaan, huhuilee neulasten alle. "Tulisiko kuningatar neuvottelemaan?"
Kohta esiin kömpii kuhnuri: "Kuningatar ei koskaan poistu pesästä. Sain valtuudet neuvotella. Mistä on kysymys?"
"Joulupukin tulevaisuudesta. Ja myös teidän. Jos autatte meitä laskemaan tuo kuusen neulasten lukumäärän, palokärki jättää teidät rauhaan."