Kaikki odottavat malttamattomina Joulupukin ensimmäisiä sanoja; miten se avaa vaalikampanjansa?
Hyökkääkö Väyrystä vastaan? Tuomitseeko Ylitonttu Ykkösen häikäilemättömän tempauksen? Ottaako puheeksi Pakkasukon korruptioepäilyt? Onnistuuko itsensä epäilijä saamaan epäilijät puolelleen?
Joulupukki rykäisee, suoristaa partansa ja hiippalakkinsa, etsii vielä katsellaan muoria, aloittaa sitten. z
"Kuten monet tietävät, minulla on ollut viime aikoina suuria vaikeuksia uskoa itseeni. Eikä sellainen tietenkään sovi joulupukille. Joulupukki joka ei usko joulupukkiin, sellainen on pitemmän päälle mahdoton yhtälö."
"Läheiseni ovat yrittänet viime viikot valaa minuun uskoa, siitä kiitos heille. Itsekin luulin löytäväni tämän vaalikampanjan myötä jälleen sisäisen joulupukkini -- mutta toisin kävi", pukki huokaa.
"Lopullisesti tajusin epäonnistuneeni, kun läheisin alaiseni Ylitonttu numero Ykkönen toi julki vähemmän mairittelevan käsityksen olemuksestani. Uskon kuitenkin hänen ajaneen vain Korvatunturin parasta, joten annan hänelle anteeksi, " jatkaa pukki syvän hiljaisuuden vallitessa.
"Minulla ei ole jäljellä muuta vaihtoehtoa kun vetäytyä joulupukin vaalista. Pyydän anteeksi muorilta, Suomen lapsilta ja Petteri Punakuonolta", pukki sanoo, nousee ylös ja poistuu paikalta.
Hetken juhlasalissa vallitsee lamaantunut epäusko. Sitten kaikki alkavat puhua yhteen ääneen, media ryntää sutena pukin perään.
Pukki saa kuitenkin yllättävä apua: Jari Isometsä loikkaa ketterästi pukin ja häntä piirittävien ihmisten väliin ja ilmoittaa suurella äänellä:
"Jättäkää pukki rauhaan, antakaa armoa, hän on tehnyt pitkän, ansiokkaan uran. Lupaan kertoa teille kaiken Suomen hiihdon dopingista, jos annatte pukin mennä."
Isometsän yllättävä, miehekäs apu auttaa pukin pakenemaan paikalta. Se suunnistaa suoraan metsän reunaan ja istahtaa ison kuusen alle.
"Se oli sitten siinä", pukki huokaa ja painaa poskensa kuusen lämmintä runkoa vasten.
Pukki taitaa nukahtaa toviksi. Sitten se herää tuttuun äänen: "Öh, anteeksi pukki, minä tässä, maailman tyhmin tonttu."
Pukki avaa silmänsä ja näkee edessään Ylitonttu Ykkösen surumieliset kasvot.
"Olen pahoillani, pukki, en ymmärrä mikä minuun meni."
"Minä ymmärrän, rakas Ykkönen. Se on vallanhalu. Jokainen meistä joutuu kohtaamaan sen kerran elämässään. Jotkut se nielaisee lopullisesti, jotkut pelastuvat. Sinä kuulut jälkimmäisiin."
"Kiitos pukki. En enää koskaan puhu sinusta pahaa."
"Mutta eiköhän me vallattomat poijjat lähdetä tästä Kemijärvelle Oletkos sinä Ylitonttu koskaan maistanut ohrapirtelöä?"