Joulupukki herää hotelli Kemijärven huoneesta 203 ja tuntee totisesti olevansa olemassa.
Päätä särkee, silmät verestävät, hiippalakki on hiestä märkä, kitalaki kuiva kuin karstanapajäkälä, suussa maistuu toissavuotinen löyhkäsilokka. "Tältä täytyy miehestä tuntua", se huokaa.
"Voi minua pukki parkaa, miksi ikinä maistoin sitä outoa juomaa, ohrapirtelöä, se ei totisesti sovi minulle. Ei ikinä enää."
Pukki nousee ylös, harjaa hampaansa, kampaa partansa, suoristaa hiippalakkinsa ja tutkii sitten kauhun vallassa nuttunsa taskut.
Kynä, paperia, vanha kauppalappu, varanappi ja ryppyinen viiden euron seteli.
Ei muuta.
"Tällä ei Jällivaaraan millään järkeillä. En ymmärrä, miksi muori ei ole antanut minulle luottokorttia, tontuillakin on sentään sellaiset", harmittelee pukki.
"Kai 700-vuotiaaseen voisi jo osoittaa vähän luottamusta myös raha-asioissa."
Pukille katselee ulos ikkunasta. Ei kuusen kuusta, ei lyhdettä, ei poroa, ei jätkänkynttilää, ei riisipuuron tuoksua, ei muorin tuttua tuhinaa.
Illalla tietovisassa voitettu viikon täysihoito joulumuorin tuvassa muuttuu koko ajan houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi.
"Jospa palaan Korvatunturille. Mutta vain toviksi, keräämään voimia uutta retkeä varten", pukki laatii mielessään kompromissin, jolla uskoo pelastavansa kasvonsa.
"Emäntä vai elämä, kas siinä pulma", pukki toistelee lempilausettaan ja astelee aamiaiselle.
Pukki löytää tiskiltä tuoreen Kansan Lehden ja etsii urheilusivuja; olisiko juttua pieleen menneestä seurasiirrosta?
Ei mitään, vain jää- ja lentopalloa. Muilla sivuilla pukki näkee outoja ilmoituksia; "Varaa ajoissa. Autoileva, raitis joulupukki." Ja "Punaisiin pukeutuva lapsiystävällinen pukki" ja "Perinteinen pukki tulee kotiinne kahden tontun kanssa".
"Mitä ihmettä. Onko huhu epäonnistumisestani kiirinyt jo Rovaniemelle. Valepukit ovat vain vaanineet tilaisuutta ja iskevät nyt röyhkeästi apajille!"
Pukin sisu alkaa nousta, taistelutahto palata.
"Ei, minä en anna periksi. Jollain konstilla minun pitää alkaa jälleen uskoa itseeni. Lapset ansaitsevat oikean joulupukin", pukki puhkuu itsekseen, hörppää liian kuuman kahvin ja astelee kelpo pakkaseen.
Lumi narskuu rohkaisevasti pukin huopikkaiden alla kun se aloittaa paluumatkan kohti Korvatunturia.
"Missä mahtavat olla neuvokkaat ystäväni kuukkeli ja palokärki? Olisiko niillä joku konsti, jolla saisimme korvatunturin korkeimman kuuset neulaset vielä ynnätyksi. Aikaa on vielä yhdeksän päivää ja yötä."