Joulupukille on juuri käynyt katkeralla tavalla selväksi, että sen ura jalkapalloammattilaisena katkeaa alkuunsa.
Uefan säännökset ja EU:n direktiivit kieltävät ehdottomasti hiippalakissa pelaamisen Mestarien liigassa.
"Totisesti väärin ja outoa, se yksi maalivahtikin saa pelata kypärä päässä", manailee pukki. Mutta mikään ei auta, Schalke jää ilman toista suomalaisvahvistusta.
Jo aikaisemmin pukki on pahan epäonnistumisen takia menettänyt uskon itseensä, eikä pysty siten jatkamaan uraansa joulupukkina.
"Joutomieheksi en tänne jää. Ainoa ratkaisu on vaihtaa maisemaa. Lähden Jällivaaraan. Jospa pääsen kouluavustajaksi tai konsultiksi", pukki päättää ja ilmoittaa muorille asiasta.
"Sinä Ruotsiin? Ethän osaa sanoa edes kiitos ruotsiksi?"
"Takc vaan luottamuksesta. Enköhän minä kuitenkin jotenkin pärjää lasten kanssa. On sentään 700-vuoden kokemus", vastaa pukki ja sujauttaa repun selkäänsä.
"Tränare", se huikkaa ovelta ja katoaa pimeään.
Petteri ilahtuu nähdessään varhaisen pukin ja astelee toiveikkaana sen tykö: "Ei Petteri, tämä matka minun pitää tehdä yksin. Sinä jäät tänne, ehkä he löytävät jonkun tilalleni, jonkun pätevämmän, nuoremman, tehokkaamman, jonkun joka on käynyt kauppakorkean ja osaa käyttää ibadia ja twitteriä ja joka on kaiken lisäksi olemassa", pukki kuiskaa Petterin paljon kuulleeseen vasempaan korvaan.
Kyynel, ehkä kaksikin putoaa kelpo poron kuonolle ja Petteri nuolaisee pukin kosteaa poskea hyvästiksi.
"En ole ansainnut ystävyyttäsi, olet liian hyvä minulle. Anteeksi, kun kimmastuin silloin Nakkilan kirkon vaiheilla sinulle. Olit oikeassa, ei olisi pitänyt antaa Porin lapsille Tapparan huivia joululahjaksi."
"Ukkokulta, odotas hetki, tein sinulle eväät", huutaa muori ja tuo pukille kelpo siivun kinkkua ja neljä juuri leivottua torttua.
"Näillä pärjäät Kemijärvelle asti. Hae siellä kaupasta lisää ruokaa, tässä vähän rahaa. Älä sitten hukkaa", huolehtii muori ja ojentaa pukille 20 euroa.
"Annas kun vielä halaan sinua." Muori nousee varpailleen, kietoo kätensä pukin kaulan ympärille ja rutistaa lujasti.
"Kovasti toivon että tulet takaisin, ukkokulta. Haluaisin viettää kanssasi jäkälähäätkin."
Pukki on niin liikuttunut, että vain nyyhkäisee. Sitten se kuiskaa muorin korvaan kolme sanaa, joita ei kuule Petteri, jotka jäävät salaan niin taivaalla tuikkivilta tähdiltä kuin läheisessä kuusessa päivystäviltä kuukkelilta ja palokärjeltä.
Kömpelösti pukki silittää muorin jo aavistuksen harmaita hiuksia ja lähtee tallustamaan kohti läntistä taivasta.