Punaisina hehkuvilla joulutähdillä lastattu puinen kanootti kelluu pienen saaren rämeisessä poukamassa. Intiaanipiirteinen mies työntää sen vesille ja sauvoo sen kapeaa kanavaa pitkin kohti Xochimilcon venesatamaa. Sieltä kukkalähetys matkaa Meksikon pääkaupunkiin Mexico Cityyn, tai sen kautta maailmalle.
Xochimilcon kanavat vajaan 30 kilometrin päässä Meksikon pääkaupungista Mexico Citystä ovat viimeinen elävä jäänne muinaisen mahtavan atsteekkivaltakunnan arjesta. Joulutähtien ja muiden hyötykasvien tehokasvatus uhkaa nyt kuitenkin YK:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1987 nostetun ainutlaatuisen kanava- ja saariverkoston olemassaoloa.
Joulutähti on
kotoisin Meksikosta
Meksiko on joulutähden alkuperäinen kotimaa, ja osa kukkasadosta matkaa joulun alla Eurooppaan ja Suomeenkin. Atsteekkien nahuatl-kielellä kukkien maata tarkoittavassa Xochimilcossa joulutähtiä on viljelty jo yli tuhannen vuoden ajan.
Viljely tapahtui - ja tapahtuu yhä - intiaanien kehittämillä chinampoilla eli keinotekoisilla kelluvilla saarilla. Chinampat rakennettiin puunrungoista, oksista, mudasta ja juurista. Ne solmittiin köynnöksillä jopa 40 metrin pituisiksi lautoiksi, joille sato kylvettiin.
Atsteekkien kukoistuskaudella vuosina 1350-1520 Xochimilco oli avainasemassa. Siellä tuotettiin pääosa Keski-Amerikan valtiomahdin pääkaupungin Tenochtitlanin tarvitsemista vihanneksista, hedelmistä, lääke- ja maustekasveista sekä kukista.
Tenochtitlan oli tuolloin maailman suurimpia kaupunkeja, jossa asui 200 000 ihmistä. Kaupunkia ympäroi laaja mutta matala Texcoco-järvi, jonka kanavaverkostoa pitkin chinampa-viljelijät sauvoivat tuotteensa perille. Suurkaupungin ruokahuolto pelasi: patojen ja kastelukanavien täyttämä järvi- ja kanavaverkosto kattoi noin tuhat neliökilometriä, kelluvaa viljelyalaa oli arviolta 120 neliökilometriä.
Kelluvat puutarhat
vaarassa kuivua
Kapeat kanavat risteilevät yhä Xochimilcossa ja aukeavat välillä avoimiksi järvenselänteiksi, jossa haikarat partioivat. Alue tuottaa yhä noin 15 prosenttia Mexico Cityn maataloustuotteista ja kukista. Kelluvien puutarhojen alue on kuitenkin loistonsa ajoista kutistunut vähäisiksi, toisistaan irrallisiksi saarekkeiksi. Nekin ovat vaarassa kuivua koska tehoviljely ja vedenotto rasittavat herkkää vesiverkostoa yhä pahemmin.
Monin paikoin chinampojen rakennustapaa voi jo katsella kuin poikkileikkauksena: kuiva alue kohoaa vedenpinnasta yli metrin korkeuteen.
"Vesi on laskenut jatkuvasti. Se on hyvin vakava ongelma. Suojelusta puhutaan paljon, mutta tilanne vain pahenee", sanoo vuosikymmeniä kanavia sauvonut Marco Antonio chalupa-veneessään.
Alamäki alkoi jo
Cortesin kaudella
Koska vesi on pysyvästi matalalla, se ei yllä enää huuhtomaan chinampoja kuten aina ennen sateiden tullen. Seurauksena tarvitaan yhä enemmän kanavista pumpattavaa kasteluvettä, ja noidankehä on valmis.
Veneilykelpoisten kanavien määrä on supistunut vajaaseen 15 kilometriin. Maailmanperintökohteen suojelu rajoittuu käytännössä vain 160 hehtaarin pieneen luonnonsuojelualueeseen, totesi kanavien tilaa 1990-luvun lopulla tutkinut Uuden Hampshiren yliopiston professori Clifford J. Wirth.
Xochimilcon alamäen käynnistivät jo Hernan Cortesin johtamat espanjalaisvalloittajat, jotka tuhosivat Tenochtitlanin perusteellisesti vuosina 1520-21. Atsteekkien valtakeskuksen paikalla sijaitsee nyt Mexico Cityn vanhankaupungin, zocalon sydän kirkkoineen ja hallintorakennuksineen. Espanjalaiset kuivattivat myös Texcoco-järven lähes kokonaan.
Nykyään Mexico Cityssä asuu 20 miljoonaa ihmistä, ja kaupunki imee jatkuvasti enemmän juoma- ja talousvettä Xochimilcon alueelta. Tilalle kanaviin on pumpattu käsiteltyä jätevettä. Sen laatu on kuitenkin erittäin kehnoa ja siinä on runsaasti lannoitejäämiä, Wirth varoitti.
Atsteekkien tähtikukaksi, cuitlaxochitl, kutsuma joulutähti tunnetaan nykyään nimellä jouluaaton kukka, Flor de Noche Buena. Niitä tarvitaan näinä viikkoina Xochimilcosta ja muualtakin runsaasti, sillä sillä joulua juhlitaan Meksikossa entistä näyttävämmin ja entistä pitempään.