Vanhassa maalauksessa Neitsyt Marialla, Jeesuksen äidillä, on yllään sininen viitta ja päätä ympäröi tähtien kehä. Tuntematon taiteilija, ehkä espanjalainen, maalasi 1600-1700-luvulla Marian istumassa ikään kuin valtaistuimella Jeesus-lapsi sylissään.
Pyhä Fransiskus Assisilainen, rikkaan kauppiaan poika, köyhyyteen sitoutuneen fransiskaanien munkkilaitoksen perustaja, on lahjoituksineen saapunut lapsen ja madonnan luo. Pilvet Marian jalkain juuressa osoittavat hänen olevan maallisen yläpuolella.
Sininen ja tähtien kehä ovat tänään myös Euroopan Unionin lipussa ja ne tulevat suoraan Marian symboleista.
Sininen on Marian, vetten valtiattaren ja merenkulkijoitten suojelijan tunnusväri, samoin kuin tähdet ja kuu. Sininen on myös taivaan väri. Tunnukset johdattavat kauemmaksikin, kansojen yhteisiin myytteihin, äitijumalattariin, meillä "veen emoseen".
Neitsyt Maria on vanhan eurooppalaisen kuvataiteen yleisimpiä aiheita. Maria on Madonna, lastaan hellästi rakastava kaunis äiti. Madonna -kuvan kirjallinen peruslähde on Luukkaan jouluevankeliumissa.
Mutta Maria on taiteessa myös pitkänperjantain syvästi kärsivä Pietà kuollut Jeesus sylissään.
Tikanojan taidekodin Madonna-näyttelyn nelisenkymmentä maalausta, veistosta ja vanhaa grafiikan lehteä suomalaisista ja ruotsalaisista museoista ja yksityiskokoelmista antavat erinomaisen monipuolisen kuvan vanhan taiteen Madonnasta.
Ajallisesti teokset yltävät 1200-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin, maantieteellisesti Etelä-Euroopasta Suomeen ja jopa Latinalaiseen Amerikkaan, Peruun.
Näyttelyn vanhimmat teokset ovat keskiaikaisia, ranskalaisia ja saksalaisia Mari -veistoksia kivestä tai puusta. Maria-kultin esineet vahvistivat katolisen uskon juurtumista kansan keskuudessa.
Teokset tuovat havainnollisesti esiin Madonna -kuvien muutkin henkilöt.
Marian ilmestyskuvien hahmo on enkeli Gabriel. Pyhän Perheen isä Joosef on sivuroolissa Marian ja Jeesus-lapsen taustalla. Kuvissa on myös Jeesuksen sukulainen ja edeltäjä Johannes Kastaja lapsena, hänen äitinsä Elisabet ja Jeesukselle sydämessään lupautunut Pyhä Katariina.
Jokaisella hahmolla on tarkkaan kuvatut ikivanhat symbolinsa. Marialla värien ja tähtien lisäksi liljat ja ruusut, Johanneksella pitkä kapea ristinsä, Katariinalla piikkipyörä.
Saksalaisen Albert Dürerin (1471-1528) litografiassa on marakatti Marian jalkain juuressa. Ihmisen maallisia himoja tulkitseva apina on vastakohta Marian puhtaudelle.
Dürerin Madonna johdattaa länsimaisen taiteen maallistuneempiin Maria-kuviin. Erityisesti alankomaalaisissa ja flaamilaisissa taiteessa on tekstiilien runsautta ja purppuraa, kullan hohtoa ja esineiden ylenpalttisuutta. Italialaisissa ja saksalaisissa teoksissa kuvataan paikallisia maisemia.
Suomalaisen, Etelä-Suomessa ja Karjalan kannaksella toimineen kirkkomaalari Petter Langin (1727-1780) maalaus Pyhä Perhe toistaa uskollisesti ja liikuttavan kulmikkaasti kirkkomaalareiden mallina olleiden painokuvien aiheita.
Näyttely rajautuu vanhaan länsimaiseen taiteeseen eikä sisällä ortodoksisia Jumalan äidin ikoneita. Kuitenkin koko kristikunnan Neitsyt Marian kunnioituksen juuret johtavat ortodoksiseen kirkkoon sekä Jumalan äidin varhaisiin ikoneihin.
Tikanojan taidekodista lähdettyä Vaasan kirkossa voi hiljentyä suomalaisen taiteen kauneimpiin kuuluvan Madonna-maalauksen edessä. 150-juhlavuottaan viettävä Albert Edelfelt (1854-1905) maalasi 1894 kirkkoon jouluisen alttarintaulun Paimenten kumarrus.
