Oululainen, jo unohtumaan päässyt kulttuurilehti Pohjolan Jouluruusuja tarjoaa elävän kuvan 1920-luvun elämäntavoista, ihmisiä kiusaavista taudeista, uskomuksista ja Pohjolan valkean kaupungin sekä Pohjanmaan rikkauksista.
Oulun Sairaanhoitajayhdistyksen julkaisema lehti sisältää tarinoita sairaanhoitajattarien työstä, kruunutorpparin elämästä, eläinten kohtelemisesta, orastavasta vapaamielisyydestä sekä välähdyksiä ihmisten arkipäivistä.
Pohjolan Jouluruusuissa on monia kuvauksia Oulusta ja lähialueilta. Jenny Elfving kuvaa jäitten lähtöä, oululaisten koululaisten parasta lystiä, jonka vuoksi he saivat kaksi lupapäivääkin. Oulun Merikoski virtaa vapaana ja kuohuvana Jouluruusujen tarinoissa.
Lasaretinväylän voimalaitos valmistui 1903, josta johdettiin kaupunkilaisille ja lääninsairaalan röntgenkoneeseen sähköt. Lääninsairaala sijaitsi tuolloin Lasaretinsaaressa. Sähkövaloja sairaala sai odottaa aina vuoteen 1908 asti.
Ylimielistä suhtautumista
Jouluruusuissa kirjoitetaan sattuvasti myös sen ajan elämän menoista. Lucina Hagman moittii kaupunkilaisia ylimielisestä suhtautumisesta maalla asuvia kohtaan. Kaupunkilainen katsoo itsestään selvästi ansaitsevansa täysihoidontapaista palvelua vieraillessaan maalaisserkkujensa luona aina silloin, kuin itselle sopii.
Tarina "Raitiovaunussa" kuvaa lapsen ja isän satunnaisesta tapaamisesta raitiovaunussa. Yksinhuoltajuus ei ollut outoa tuolloinkaan, joskin harvinaista.
Lääninsairaalan ylilääkäri Louis Gratschoff kirjoitti ensimmäisessä lehdessä puoskaroimisesta. Se tuomittiin ankarasti laittomana ja oppimattomien harjoittamana tohtoroimisena.
Puoskarointia esiintyi eri muotoisena. Hoitomääräyksiksi yksi ehdottaa saunaa, toinen kääreitä, kolmas jalkakylpyjä ja neljäs hiostuskeinoja. Jokaisella oli tarjota ihmeitä tekeviä lääkkeitä: keitoksia, pulvereita, voiteita ja paloviinaa.
Gratschoff varoittaa, että puoskaroiminen on erityisen vahingollista, mikäli sen seurauksena potilas laiminlyö oikean avun etsiminen.
Elää
tehtävälleen
Hiljentyessä viettämään jouluiltaa perheensä kanssa, Kyllikki Pohjala sai hälytyksen erääseen mökkipahaseen, jossa suuren perheen lapsi oli loukannut itsensä oravapyssyllä.
Osoittautui, että perheen muissa lapsissa oli hinkuyskää. Perheen äiti oli hoitanut lapsia viikkokausia, valvonut öitä ja ehtimättä valmistella joulua perheelleen. Pohjala kirjoittaa, että jouluyö tämän köyhän perheen parissa oli opettava kokemus:
"Viikosta toiseen, päivät ja yöt oli tuo äiti taistellut lastensa kansa. Ei koskaan kuulunut valitusta. Silloin minä tajusin, että elää tehtävänsä täyttääkseen saattaa olla paljon suurempaa kuin kuolla asian puolesta."
Pohjala oli merkittävä sairaanhoitotyön kehittäjä ja myöhempi kansanedustaja ja sosiaaliministeri.
Opintomatkoja ulkomaille
Ei ollut poikkeuksellista, että vuosisadanvaihteen sairaanhoitajattaret matkustivat ulkomaille opintomatkoille. Yleisimmin Saksaan, Tanskaan, Englantiin, Ruotsiin ja Amerikkaan. Pohjolan Jouluruusuissa on matkakuvauksia näiltä matkoilta.
Lehdessä esitellään 1926 tanskalainen, 800 sairaansijaa käsittävä paviljonkisairaala. Rakennuksia sairaala-alueella on 25. Potilaita rauhoittavina hoitomuotoina käytettiin lämpöisiä kylpyjä, lääkkeitä ja erikoista ruokajärjestelmää.