Jokaisen joulun alla ilmestyy läjittäin kirjoja, joiden teema on joulu.
Mihinkäs muualle ne olisikaan tähdätty kuin joulumarkkinoille ja joululahjoiksi!
Vaikka niitä kuinka tutkisi, tutkastelisi ja vertailisi, niin aina vain huomaa, ettei niissä suurimmassa osassa ole mitään mainittavaa uutta. Onhan aihekin kristikunnan kolutuimpia.
Aniharvoin joku pystyy panostamaan todella uuteen tai edes harvoin käytettyyn ideaan. Tosi iloinen asia on, jos joku helmi joskus joukosta löytyy.
Tämänvuotinen helmi on radiotoimittajana vuosikymmenten ajan tutuksi tulleen, alallaan sivistynyttä väistyvää polvea edustavan Markus Similän taustateos.
Se on kirja rakkaimmista joululauluistamme, ja mikä vielä tärkeämpää, niiden tekijöistä, tunnetuista ja tuntemattomiksi jääneistä.
Kannessa komeilee kultaisena alaotsikkona alku yhdellekin rakkaalle laululle. Se on Arkihuolesi kaikki heitä. Kaikki sen osaavat, mutta kuka muistaa tekijät? Oulaisten ainakin kannattaisi muistaa, sillä tämän laulun on säveltänyt kaupungin nimikkosäveltäjä Leevi Madetoja (1887-1947). Sanat ovat Alpo Noposen (1862-1927). Kumpikin herroista saa pienoiselämäkertansa nimenomaan joululaulujen valossa.
Oululaissukuinen Similä maalaa Madetojan taustaksi eloisan freskon etenkin tulevan säveltäjän nuoruudenaikaisesta Oulusta ja Lars Levi Laestadiuksen mukaan etunimensä saaneesta pojasta. Sittemmin joululaulujen suosikkien kärkeen kohonneesta sävellyksestä Similä kertoo, että säveltäjä itse piti vuonna 1916 Alpo Noposen sanoihin tekemäänsä Arkihuolesi kaikki heitä -sävellystä niin onnistuneena, että ehdotti sitä jopa virreksi, tosin alkujaan jo virsikirjassa olleen ruotsalaisen virren sanoin.
Alpo Noponen, jonka tunnettuihin myöhempiin sukulaisiin kuuluu mm. urheiluradion isänmaallisten tuntojen vyöryttäjä Paavo Noponen, on sanoittanut toisenkin suositun joululaulun Madetojan säveltämän lisäksi. Kun joulu on on se toinen. Alpo Noponen kuuluu siihen koulukuntaan rakkaimpien joululaulujemme tekijöissä, joista Similä on saanut kirjaansa aikaan mm. otsikon Kansankynttilät tuikkivat jouluna. Opettajaseminaarien merkitystä monenlaisen kulttuurin keskuksina korostetaan siis tässäkin yhteydessä.
Helsingin hiippakunnan sympaattinen piispa Eero Huovinen on yksi kirjallisesti ahkerista paimenista, joka on vartioinut laumaansa nytkin. Kirja on jouluevankeliumin mitä-se-on -tyyppinen ulkoasultaankin kaunis selitysteos, jonkun sortin katekismus.
Piispa tunnustaa, että tutusta Luukkaan evankeliumista on tullut hänelle pitkä ilo. Siitä tälle kirjalle nimikin.
Eräs kristillisen joulun tärkeimmistä tunnuksista on seimi, joka on saanut oman lukunsa piispa Huovisen kirjaan. Hän toteaa seimen olevan joululaulujen ja -kuvien yleisimpiä yksityiskohtia. Erityisesti piispa painottaa sitä, että samalla tavalla kuin Jeesus hakeutui syntymään talliin ja seimeen, samalla tavalla hän hakeutuu niiden luo, jotka ovat ilman sijaa, ilman majapaikkaa, ilman kotia.
Samalla piispa vihjaisee auttavasta kädestä ja siitä, miten vauraassa Pohjolassa meikäläiset taloudelliset kriisit ovat lasten leikkiä verrattuna rajojemme takaisiin ahdinkoihin.
Seimikirja lapsille on edesmenneen Astrid Lindgrenin pohjoismaisiin oloihin sovittama joulun evankeliumi LarsKlintingin koruttoman tehokkaasti kuvittamana. Lindgren kirjoitti konstailemattoman Tallin joulun jo yli 40 vuotta sitten.
Lindgrenin kirjoittamaan seimitarinaan liittyy kehyskertomus, jossa äiti kertoo jouluevankeliumin lapselleen selkokielellä. Kylmän talviyön kulkijoiden tarinassa tallin eläimet kerääntyvät lämmittämään pakkasesta tullutta naista, tähti syttyy ja johdattaa lampaitaan etsineet paimenet vastasyntyneen luo. Tähän koruttomaan tilanteeseen Lindgren antaa oman evankeliuminsa päättyä - ilman taivaallisia sotajoukkoja itäisten maitten viisaista miehistä puhumattakaan.
Kirja kuitenkin täydentää kuvituksellaankin sitä, mitä Huovinen omassa kirjassaan korostaa: Jeesus hakeutuu kodittomien luo.
Aikuisille joulusta kirjoitetaan yleensä vähemmän kuin lapsille. John GrishaminJoulua pakoon on siis poikkeus. Kysymyksessä on tarina jouluhysteriasta lähes hysteerisesti pakoon pyrkivästä pariskunnasta. Se haluaa välttää ja unohtaa kaikki rutiinit ja kadota Karibian risteilylle.
On oikeastaan ihme, ettei kukaan meikäläinen kirjailija ole tarttunut teemaan ja vetäissyt joulumarkkinoille romaania Kanarialle karanneista. Ja siitä, mitä sitten tapahtui.
Lasten uusista joulukirjoista koko pino on käännöksiä.
Varsinaisella kuvakirjapuolella keskitytään joulun valmisteluun. Päähenkilönä voi olla pikkuinen hiiri (Anninan joulu), joka on onnellisena osallisena kaikessa hössötyksessä, tai sitten täysin ulkopuolinen, tumma pakolaislapsi, joka ei oman kulttuuritaustansa vuoksi tiedä joulusta mitään (Mitä joulu on?). Kiinnostavamman näkökulman jouluun tarjoaa ehdottomasti kirjoista jälkimmäinen.
Tekstivoittoisempia mutta oivaltavasti kuvitettuja ovat irlantilainen, Jaana Kaparin persoonallisesti suomentama, tosi vaihtoehtoinen veijaritarina Rover pelastaa joulun ja sitä sovinnaisempi joulunvalmistelukirja Ronin ja Juulian joululahjat. Edellisessä lähtökohta on jo huima: Petteri Punakuono eli anglosaksisen maailman Joulupukin poro on sairaana. Jälkimmäisessäkin valmistaudutaan jouluun, siirretään siis tässäkin tapauksessa joulunvalmistelurituaalia sukupolvelta toiselle.
Joulukirjallisuuden encoret edustavat niitä suosikkeja, joita on toivottu uudelleen. Tiernapoikakirjan uutta painosta tosin ei joukossa vieläkään näy.
Eikä mikään ihme että ainakin pari kirjaa on saanut uuden tulemisensa. Onhan Maija Baricin ja Matti Westerlundin nukketeatteri Sampon esityksestä tutuksi tullut tarina Ihana joulu kotimaisen lasten joulukirjallisuuden valioita. Entäpäs Carl Barksin jouluisimmat tarinat! Ankkalinnan jouluja 1940-luvulta lähtien on koottu Hyvä Ankkajoulun tuopi -kirjaan, johon saatesanat on kirjoittanut Mauri Kunnas. Hän tunnustaa, että Aku Ankka -lehti kuului hänen lapsuutensa jouluun yhtä leimallisesti kuin joulukinkku. "Oma mielikuvani joulusta on luultavasti keskimääräistä amerikkalaisempi, mikä tietysti johtuu Aku Ankasta", Kunnas tunnustaa.
Tunnustus sisältää laajempaakin kiinnostavuutta: lapsuuden ja nuoruuden kaikkein rakkaimmat joulukirjat muovaavat meihin vahvan käsityksen siitä, millainen on oikea joulu. Tietenkin yhdessä kodin, koulun, median ja muun elämänpiirin joulukäsitysten kanssa.