Seuraavaksi tarina, josta vähintään puolikas on totta niin kuin aina tarinoissa. Lukija päättäköön kummaltako sivulta asiaa tarkastelee vai peräti molemmista tai siltä väliltä. Itse juttuhan meni näin:
Elettiin jossain päin Korvatunturin takana, kun vanha ukki vaipui viimein sängynpohjalle. Silloin heräsi nuoremman sukupolven kiinnostus ukin tavaroihin ja pankkitileihin. Kun ukin kunto pysähtyi hämärän rajamaille, perilliset penkoivat kaapit, kellarit, vintit, pöydänlaatikot ja pankkikirjat.
Komerosta paljastui 12 pakettia Sirkku-sokeria, kellarissa nökötti vain vanha matkalaukku, vintissä olkihattu, pöytälaatikoissa oli röykkiö vanhoja linja-auto- ja junalippuja. Pankkitilit näyttivät nollapistenollaa.
”Mihin se ukki on rahansa laittanut?”, joukko ihmetteli vanhuksen sängyn äärelle. Ukki kun tunnettiin säästäväisen kiireettömänä miehenä, vaikka katosikin aika ajoin reissun päälle.
”Mitäh?”, ukki raotti silmäänsä.
”Niin että mihinkä ne ukin rahat ovat joutuneet?”, yritti nuorin, Ruotsista vuosien päästä kotimaahansa saapunut tyttö huutaa.
”Viiniin, lauluun ja naisiin. Mutta, mutta mihinkään turhuuteen en ole tärvännyt”, pihisi ukki.
Tositarina tulee mieleen joulun alla sitä voimakkaammin mitä vanhemmaksi elää. Kesät kuluvat nykyään hyllyjä siivotessa ja kaatopaikkareissuilla. Tuotakaan turhuutta en ole vuoteen tai kahteen tarvinnut. Siispä heitetään pellolle.
Kaupan liitto laskee päivittäistavarakaupan lisääntyvän keskimääräiseen kuukausimyyntiin verrattuna joulukuussa jopa 25 prosenttia. Toimiiko laskuoppi siis niin, että tavaroistani joka neljäs on turhaa? Väitän liki 20 kertaa muuttaneena, että vähintään, ehkä enemmänkin.
Vähittäiskauppa on kasvanut 2000-luvulla joulukuussa keskimäärin lähes neljä prosenttia. Sehän tekee 30 vuodessa jo 120 prosenttia! Siksikö kaupassa käynti muistuttaa nyt puolimaratonia?
Siirtomaatavarakaupan lukuja ei ole annettu julkisuuteen enää vuosiin. Veikkaan, että riisin ja väskunan eli luumun kulutus yksinkertaisesti moninkertaistuu joulunpyhinä.
Tavaratalomyynti kasvaa jouluna lähes 60 prosenttia, ja joidenkin erikoiskaupan alojen myynti tuplaantuu. Tuplahan tarkoittaa kahta vai onko se 50 prosenttia vai puolet? Moni menee joulusesongin aikana enemmän kuin kerran tavarataloon ja ainakin yhdesti erikoiskauppaan.
Jouluna kelloja ja koruja myydään yli 1 300 promillea keskimääräistä kuukausimyyntiä enemmän. Kuvittele!
Kirjojen myynti puolestaan kaksinkertaistuu joulukuussa. Onko kirjahyllyssä silloin liikaa 50 vai sata lukematonta opusta?
Kinkkuja myydään jouluksi seitsemän miljoonaa kiloa, laatikoita kolme miljoonaa kiloa ja jouluglögiä kuusi miljoonaa litraa. Kaikki menee varmasti tarpeeseen.
Tänä vuonna tutkittiin, meneekö ihminen verkkokauppaan vai kivijalkakauppaan. Mikään uutinen ei ollut, että ”eniten ostoskanavastaan epävarmoja kuluttajia on Oulun seudulla”. Itsekään en ehkä mene kumpaankaan, kun ei ole tarvetta verkolle eikä kivijalalle.
Verkkokauppaostajista 44 prosenttia ohjautuu ulkomaisiin kauppoihin, eniten alle 40-vuotiaat miehet. Niinpä tietysti.
Se ukkikin oli poikamies kolmannessa sukupolvessa kuten kansantaitelija Jaakko Teppo määritteli Pörsänmäellä yleistä sukupuuta. Pikkuserkkuja olivat, toinen Jaakko ja toinen Teppo.
Siinä kun Jaakko jäi Kuopion teknilliseen kouluun laskuja pänttäämään, ukki lähti merille. Vanhana kalastajana hän tiesi mitä tahtoi. Viiniä, laulua ja naisia ei kannata räknätä, vaikka Lenita Airisto sanoikin unta odotellessaan laskevansa entisiä heiloja lampaiden sijasta.